Supernaisten superviikkoja

Uskon vakaasti, että naiset ovat kyvykkäämpiä kuin miehet. Me pyöritämme elämän monia osa-alueita yhtä aikaa. Multitasking. Emme kuitenkaan stressaa tai pode ikäkriisejä, teemme sen mitä haluamme tehdä. Olemme naisellisia, maskuliinisia, liikumme sukupuoliroolien ja -odotusten molemmin puolin. Ja kaikki käy. Meidän tekemisiämme ei katsota pahalla. Somethingtwenty - naiset ovat uutta sukupolvea, uusia pelaajia.

Viikkoni vierähti supervauhdilla. Vai pitäisikö jo aloittaa toissa viikon perjantaista? Vapunjälkeinen arkeenpaluuahdistus ei kestänyt liiakseen, kun järjestimme kalliokaljoittelut (lue piknik). Päivä oli kevään kuumin perjantai ja tunnelmoimme upeita maisemia ja mukavaa seuraa. Maalaiskaveripoikani oli myös kutsuttu ja hauskaahan oli. Ilta päättyi singstarjatkojen kautta aamuhampurilaiselle. Mahtavista kekkereistä jäi jäljelle viininpunainen entinen vihreä filtti, huikeita valokuvia ja puheluita aamuneljältä - missä ne jatkot olikaan? Lauantaina pyörähdimme koffarin kaatopaikalla ja erianrannassa pelaamassa petankkia poikien kanssa. Rautainen ystäväni oli alkanut tapailemaan loosetuttavuuttamme ja olin siitä kovin iloinen. Kun hyvä kala jää koukkuun, kannattaa siihen keskittyä hetkeksi - ainakin petankkipelin ajaksi.

Seuraavana maanantaina koitti ystäväni kandijuhlat, kiitosta maistuvasta kinuskikakusta! Perjantai taas alkoi korkatessa saksalaisen koulun edessä. Jatkoimme rantakallioille tunnelmoimaan ilmoja ja punaviiniä - oli meillä juustoakin. Pyöräilimme sitten erottajabaariin, jossa mustalaisrytimen tahdittamana innoistuimme tanssimaan cubaan. Tanssimme pilkkuun asti - pyöräillen ei tarvitse huolehtia kotiinpaluusta. Jäimme istuskelemaan tienreunaan, kunnes kaksi mukavaa miestä cubasta tuli juttelemaan. Päädyin kyysäämään toista samaisille rantakallioille, joilla päivällä olimme aloitelleet. Toinen otti taksin. Luokanopettajan ja hammaslääkärin kanssa katselimme auringonnousua aamukuuteen, kunnes muistimme kello kymmenen zumbatunnin. Tehounet ja brassimusan siivittämänä päivä lähti uuteen nousuun. Illan ukkosmyrskyn kuitenkin missasin päikkäreiden takia. Toisaalta näin oli hyvä, koska lauantaina päädyimme vielä bakersiin, jossa törmäiltiin lukiokavereihin. Yöbussilla kotiin ja sunnuntaina olikin leffa ja pannukakku-päivä.

Tämä viikko alkoi pelaten jalkapalloa sateessa (tein maalin), jalkapallofanaattisen vappuheilan muistelolla myöskin fifa world cup  ja etelä-afrikkafiilistelyllä. Viime viikkoon tosiaan kaiken lisäksi kuului vielä töitä, koulujuttuja ja jumppaan joka päivä. Kuka sanoi, ettei kaikki voisi olla mahdollista?


shakira featuring freshlyground - waka waka (this time for africa) (the official 2010 fifa world cup song)

Ja kuinkas sitten kävikään

Olin siis ihastunut. Vappu koitti viikon päästä ja putki jatkui. Oli upeaa palata vaihtokaupunkiini ja tavata kaikki. Tavata kaikki ihanat ystävät, kotikulmat ja kuluttaa kenkiä kaduilla, joilla joskus olin niin surullisena kulkenut. Olihan syksyllä sydämeni jäänyt sinne. Nyt kaikki oli toisin. Saatoin hyvästellä toisen kotikaupunkini oikeasti ja oikeasti tuntea surua siitä, että jätin rakkaan paikan ja vaihtoaikani taakseni. Closure.

Palasin Helsinkiin kaikkien valmistautuessa vuoden rankimpaan juhlintaan. Halusin olla Suomessa tätä varten, halusin nähdä Helsingin uusin silmin ja tuntea, mitä se kaikki on. Haalareissa ja lakeissa kuljimme kahden päivän ajan keskustan ja ullanlinnan välimatkaa. Aatto oli kuitenkin mitä ihmeellisin urheilusuoritus. Olin kaikesta huolimatta hankkinut liput kolmiin juhliin - ehkä olin ollut optimistinen.

Päivällä tähtitorninmäellä, myöhemmin mantalla, istuskelua kirkon portailla. Sitten kylmä tajuaminen, pitää alkaa juomaan alkoholitonta, jos mielii vielä ehtiä we love helsinki tansseihin korjaamolle. Armoton stoppi ja löysin itseni vesiselvänä tanssilattialta valssaamassa hameessa ja koroissa. Mihin haalari oli kadonnut? Kylmä tajuaminen, että kreisibailausvappuni oli tätä menoa vaarassa, kotiin vaihtamaan haalarit takaisin päälle.
Matkalla tavastian kulmalle tapasin yllättäen maalaispoikani, mutta jatkoimme eri bileisiin. Kaverit odottivat jo hämiksen vappujuhlinnassa ja puolenyön aikaan pääsin vielä loistavasti mukaan. Koko talo tanssi ja musiikki soi joka kerroksella ja ulkona satoi, vaikka se ei ketään haitannut. Löysin vanhoja koulukavereita, joiden kanssa salmarishottien kumoaminen tuntui maailman parhaalta ja ajattelin, miksi ikinä emme enää pidä yhteyttä. Rengastusbileistä tuttu baarimikkopoikakin löytyi ja saimme osaksemme kiitosta, kun olimme pitäneet lupauksemme tulla hämiksen vappuun.

Aamu. Heräsin tunteeseen, on pakko päästä piknikille. Jos jotain vappuna päättä tehdä, on se piknikille meneminen ensimmäinen. Krapulaa vastaan on taisteltava, se on osa suoritusta. Jatkoimme juhlintaa ulliksella entropyn tahdissa ja kun aurinko alkoi vihdoin paistamaan kolmen jälkeen päivällä, tuntui ettei haluaisi olla enään missään muualla.

Vappuviikkooni kuului myös yksi vappuheila, ne missatut kolmannet bileet carusellissa, yksi ihmissuhdekeskustelu, jossa selvisi, että ihastukseni kohde seurustelee ja jumalattoman kuraiset lenkkarit.


Tästä kaikesta on tällä hetkellä kulunut lähes kolme viikkoa. Loppukevään tunteiden aallokko on vaihtunut kesään, aurinkoon ja uusiin tuttavuuksiin. Niin, ennen vappua saatoin olla ihastunut, nyt olen ehkä sitä edelleen - vain eri poikaan.


timo lassy - early move