"Mä komppaan sua miltä susta ikinä tuntuukaan."

Kun kävelimme viimeksi kotiin, kun tajusimme, että todella kannattaa kävellä baarista kotiin, kuulimme lintujen laulavan. Kello oli lauantaiyöllä ehkä neljä ja kuulimme lintujen laulavan. Totesimme, että se oli merkki keväästä, terassikaudesta ja tulevista valoisista öistä, jolloin muuta ei tehdäkään kuin kävellä paikoista paikkoihin.

Monta tuntia ennen tätä olimme korjaamolla. Yona esiintyi ihanasti ihanan kokoonpanonsa kanssa. Maria Veitola seisoi vieressämme, ja mietin vain miksei hän pyytänyt meitä vieraiksi ohjelmaansa. Viskin, skumpan ja viinin jälkeen mielestäni olimme varsin kiinnostavia henkilöitä ja meillähän oli mielipiteitä. Keikan jälkeen hyppäsimme taksiin ja menimme bar looseen. Käynnissä oli club casino ja suomi-iskelmää soitettiin, kiitos rakkaudenkesä. Ann Christinen playboy soi ja ympärillä poikia pyöri. Tanssimme muutamien kanssa ja yksi lähti lopulta kanssamme samalle kotimatkalle. Mietin, voiko baarikavereista löytää jotain muutakin? Känninaste, toisen hakuasenne ja tosiasia, että vastassa on oikeasti täysin vieras ihminen, mietityttävät miten tunnistaa järjettömien tyyppien joukosta se yksi järkevä. Jos sitä ei löydy, ainakin voi lähteä verkostoitumaan ja muistaa, että kavereilla on aina lisää kavereita. Siksi maalaiskaveripojille voi antaa toisenkin mahdollisuuden.

Omat kaverit ovat kaikista tärkeintä. Heitä tuetaan kaikessa ja sen voi sanoa ääneen. Illan aikana kiinnostuksen ja silmäilyn kohteet vaihtuvat lennossa ja niin sen kuuluukin mennä. Ihan oikeasti sitä oikeaa ei tule vastaan yhdellä kertaa. Omat ystävät ovat kuitenkin pysyviä. Heidän kanssaan kävellään kotiin. Ja pojat tavataan erikseen.

ann christine - playboy, tottakai ku se tekstis lukee, mut sit tottakai tääki
groove armada - my friend

Kun ikä, aika ja paikka kohtaavat

Perjantai ei ole se juhlapäivä. Sen oppii, kun on tullut tiettyyn ikään.

Iltamme alkoi bellystä, jossa the tinys esiintyi ensimmäisen kerran suomessa. Todella taitavaa menoa. Ympärillä ihmiset olivat kolmekymppisiä tai vanhempiakin, me olimme ehkä nuoremmasta päästä. Loistavaa soitantaa ja halpaa viiniä - matka jatkui luonnollisesti kulman taakse motellettiin. Paikasta aiemmin vaikuttuneena, perjantai motelletissa oli kuitenkin yllättävä. Ympärillä teinit pitivät hauskaa, tanssivat hyvin ja olihan meilläkin hauskaa. Oikeasti hauskaa. Teinipojissa on kuitenkin se ongelma, että kokemattomuudeltaan eivät kykene mihinkään tai sitten tulee ylilyöntejä. Kasvot eivät ole vielä raamintuneet tai olemus ole ryhdikkäämpi tai parta ei kasva. Mut hei, onha teinit ihanii, vaikka päätettiin, että motellettiin ei voi enää mennä perjantaisin.

Yhdenaikoihin lähdimme yhteistuumin lostariin, jossa me olisimme ne nuorimmat. Perjantai tosin osoittautui hiljaiseksi myös siellä, ja liikkeellä saattoi olla ehkä tavallista värikkäämpiä persoonia. Meidän ikämme arvattiin väärin ja yläkanttiin, huomionosoituksia ihan vääriltä miehiltä ja mukavin poika oli liian kännissä. Sillä on siis todella merkitystä, milloin juhlii ja missä. Nuorempi polvi ei juhli liian myöhään ja pluskakskymppiset tulevat vasta yhden jälkeen paikkoihin. Pitää vaan huolehtia, että itse on silloin niissä paikoissa. Perjantai on hankala päivä. Kotimatkalla ohittaessamme bar loosen, näytti siellä vielä ihan hyvältä.

Tänään kysyttiin alkossa paperit. Tulevia lauantai-iltoja odotellessa. <3

blink-182 - what's my age again ja totta helvetissä heti perään ke$ha - tik tok

Korjaamolle

Hän puhuikin suomea! Markus Krunegård ja svenska talande klubben olivat eilen korjaamolla ja me olimme siellä. Paljon ihmisiä Granista - yllättävän paljon. Ja Krunegård puhui kaikesta huolimatta suomea.

Mutta. Ensin olimme nollassa. Nolla on ihana. Meillä oli kuitenkin tavoite; ottaa porukassa yhdet, jotta ystävästäni kiinnostunut poika ymmärtäisi, että he ovat vain ystäviä ja ystävinä pysyisivät. Ongelmallista on tosin tapailla ihmistä, joka haluaisi olla jotain muuta. Pitäisikö meidän vain pidättäytyä? Voiko olla toisen kanssa silti ystävä? Helsingissä kuitenkin riittää ystäviä, uusiakin ystäviä - ehkä muutamasta vanhasta voi luopua, ainakin niistä maalta tulleista.

Turku ei kuitenkaan ole liian maalta. Krunegårdia edeltänyt bändi tuli sieltä ja näytti hyvältä. Kukkatatuoinnit. Jäimme keikan jälkeen juttelemaan levyjään kauppaaville pojille. Tuli puhe jatkoista, ehkä yhteisistä sellaisista, ja minä seisoin luu kurkussa, vaikka ystäväni osti pinssinkin! Mitä tapahtui? Ystäväni on siis niin rautaa ja pojat olivat niin rokkareita. Tilanne laantui yhtä nopeasti, kuin se ilmoille oli heitettykin ja me poistuimme pian narikan kautta. Jäin miettimään, mitä hiottavaa vielä olisi, mitä korjattavaa. Sovimme, että tulevissa tilanteissa tehdään suunnitelma ja kompataan toisiamme. Hyvä sisko - kerho. Ehkä vielä joskus osumme rokkareiden omenahotelliin.


pitbull - hotel room service

Pronssi tuli, vaikka kulta lähti

Olimme siis club carusellissa. Ja olihan se hieno. Nättejä tyttöjä ja nättejä poikia ja moëtin standi. Tällä kertaa, kun ei ollut sisäpiiriläisten kanssa matkassa, bileet kieltämättä tuntuivat olevan yksi suuri klassträff, ja minä olin rinnakkaisluokalta. Se menneisyys tuli vastaan. Tosin eikai ihmisiä ja muistoja voi pakoilla ikuisesti. Viskikola oli sentään kuusi euroa.
Karuselli pyöri. Kahden aikaan tyttöjä alkoi kaatuilla. Jännää kun kokkarimekossa kaatuilu näyttää yhtä halvalta, vaikka päällä olisi tiger of swedeniä.

Vaihdoimme lostariin. Ystävämme oli juuri lähdössä, kun saavuimme narikkaan. Hän oli saanut puhelun mieheltä. Silloin ei ilmeisesti odotella, ei edes ystäviä - on kiire. Lostarissa oli ruotsalaisia ja tanskalaisia, vaikka mukavin mies oli Ranskasta. He tykkäävät seisoa lähellä ja siirtyvät lähemmäs, kun puhuu takaisin ranskaa. Baaristahan löytäisi kenet vain, mutta kullan jälkeen tuntuu, että kaikki muut olisivat vain pronssia. Tyydymmekö himmeämpiin mitalleihin? Apollomeininkihän on, että riittää kun on pahvilaatikko jolla on rinnat.

Neljältä kävelimme ruotsalaisten kanssa roban delishiin. Kiitos tilannekoomiselle henkilökunnalle, teette arvokasta työtä. - Kolme kanasatayvarrasta!
Aamulla heräsin kotoa Ylen yön kohokohtiin. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että pronssi oli ollut taistelun takana - voitettu pronssi, joka kimalsi yhtä hohtavana kuin kulta.


markus krunegård - hela livet var ett disco