Juhannuspäivä ja isto

Juhannus todella sekoitti kaiken, mutta vain väliaikaisesti.

Olimme jo aiemmin päättäneet palata kaupunkiin juhannuspäivällä. Meillä oli ostettu liput we love helsinki tansseihin yklle ja mukava porukkakin muotoutunut seuraksi. Perjantain sateet ja synkät mielialat väistyivät mitä lähemmäs helsinkiä matkasimme. Aurinko paistoi kirkkaammin kilometri kilometriltä yhä enemmän saavuttaessamme kaupungin rajoja.

Aloitimme singstaretkoilla luonani ja pynttäytyneinä hyppäsimme bussiin ja yklle. Ykn edessä vastaan tulikin kansainvälinen ystäväni ja aiempi treffikumppanini calle. Calle ei voinut jäädä kauaksi aikaa, koska hänen ystävänsä voi pahoin. Me jatkoimme sisälle. Jonossa kuuntelimme kuinka eräs morsian valkoisessa höyhenpuvussaan tinki seurueensa sisäänpääsymaksuista.

Viisikymmentäluvun suomi-iskelmä ja lennokas tunnelma osuivat nappiin. Ystäviäni ja minua haettiin tanssimaan ja oli niin hauskaa. Tilan pienuus teki tapahtumasta intiimin ja iloisen. Välkehtivä diskopallo ja kaikkien retropukeutuminen muistuttivat siitä, että oli ollut erittäin oikea päätös tulla takaisin kaupunkiin. Helsinkiromantiikka on rakkaus.

Uskomatonta oli, että törmäilin jälleen menneisyyden miehiini. Yläasteaikainen kesäinen ihastukseni jutteli kanssani pitkään, ja ehdimme jopa sivuta sitä yläasteaikaakin ja mitä silloin oikein kävi välillämme. Kotikaupungistani oli myös paikalla muitakin poikia. Opiskelukavereitakin näki, myös nollan ihana sinipaitainen baarimikko näkyi jossain päin tanssilattiaa. Mutta sitten vastaan tuli isto.

Suunnitelma lähteä jatkoille kannelmäkeen tuli esille jossain vaiheessa iltaa. Olin juuri nähnyt iston. Hänen kanssaan olimme tunteneet myös yläasteajoilta asti, mutta emme koskaan erityisen läheisesti. Isto pyysi tanssimaan. Ja pian kävi selväksi, että emme tanssineet enää niinkuin vanhat ystävykset tanssisivat. Pyysin hänet mukaan jatkoille ja hän lähti mukaan.

Sitten ajoimme taksilla kaverin vanhempien asunnolle, jossa meno jatkui tavalla, jolla ne yleensä jatkoilla jatkuvat. Aamulla lähdimme iston kanssa yhdessä bussilla keskustaan, mutta pysähdyimme vielä jäätelölle kotikortteliini. Edellisillan mekossa oli juuri sopiva olla ulkona lämpimänä päivänä, syödä mehujäätä ja katsella vaan kun aurinko paistoi.

" -- niin jonoa juhannuksena." Kukalie katkera sinkku näitä keksinyt, tämänkertainen tuntui jotenkin sopivan tilanteeseen. Tällä kerralla huomattiin myös kuinka sujuvasti kannattaa yhdistää mökkijuhannus ja kaupunkijuhannus. Kiitos siis kaikille rakkaille ystäville, jotka olitte mukana juhlapyhien juhannushullutteluissa. Ja kaiken jälkeen minulla on edelleen treffit huomenna. Ja olen niin innoissani!


"Just remember to fall in love, there's nothing else, there's nothing else."
chemical brothers - swoon (lindstrom and prins thomas remix)

Juhannusaatto ja antero

Hän muisti minut. Oli myös harmissaan, kun olimme hukanneet toisemme lauantaiyöllä. Nyt näemme huomenna. Hän ehdotti puistopiknikkiä.

Juhannusta edeltävä viikko pyörähti nopeasti. Olin vielä flunssainen, ehkä pienesti epäonnistuminen edellisen heilani kanssa vaikutti asiaan. Melko hyvin pääsin kuitenkin alakuloisista ajatuksista eroon, koska olin vihdoin löytänyt viikonlopun mysteeripoikani. Ja me olimme näkemässä - ja olin niin innoissani. Olen edelleen innoissani. Juhannus kuitenkin sekoitti pakan.

Viikolla olimme ensin mascotissa jukka poikaa kuuntelemassa. Seuraavaana päivänä juhannussuunnitelmia tehdessämme kävimme ensin rotterdamissa, kunnes päätimme tsekkaa uuden cafe pirittan. Sieltä jotenkin päädyimme taas mascottiin, jossa ehkä ainut ilo on valtavan komea aussibaarimikko. Mascotin reggae stompit ovat kans kivoja.

Suunnitelmien mukaan lähdimme perjantaiaamulla mökille saaristoon. Suunnitelmien mukaan tarkoitus oli myös etsiä antero. Anterot ovat niitä nuorempia poikia, joita luulee vanhemmiksi, ehkä jopa oman ikäiseksi, mutta paljastuvat aina vähintään viittä vuotta nuoremmiksi tai enemmän. Ensimmäisen alkuperäisen anteron kohtasimme keväällä korjaamolla posteljoonan keikalla - hänen nimensä olikin antero. Anterot ovat siitä myös ihania, kun he eivät ollenkaan osaa arvaa kuinka vanha itse todella on.

Juhannusaatto sujui mökkipuuhastellen, mutta illalla lähdimme viinitonkat kangaskasseissa rannalle. Kävelimme heleän punertavan taivaan alla suomifilmimaisemissa rantaa kohden. Matkalla tapasimmekin kivannäköisiä poikia, joista yksi ei ollenkaan ollut pahempi. Hiekkarannalle päästyämme meidät pyydettiin lähestulkoon heti lähipöytään istumaan. Kutsujat olivat keski-ikäistyviä vanhempia, joista eräs äiti pisti heti merkille minun ja ystäväni hieman nuorekkaamman iän. Äiti aloitti ylpeilevällä puheella esittelemään meitä omalle pojalleen. "Tuo on minun poikani tuolla pöydän päässä, tommi täyttää ensi viikolla 18! Ei yhtään hullumman näköinen, eihän tytöt. Tommi, hei tommi katso täällä on tyttöjä, vilkuta tommi!" Tommi vilkutti vaivaantuneesti ja hymyili perään valloittavasti. Tommi osoittautuikin olleen juuri se kivannäköinen poika hiekkatieltä, jota olimme aiemmin vilkuilleet vienosti hymyillen. Seuraavaksi tommin äiti katsoi meitä silmät pyöreinä ja suu auki kertoessamme, että itseasiassa tässä ollaan juuri vähintään ne viisi vuotta vanhempia. Vaikea sanoa oliko äiti kiitollinen tästä paljastuksesta vai vain hämmentynyt omasta humalatilastaan.

Anterot ovat ihania, mutta ilmenneiden asioiden jälkeen peli pitää jättää kesken. Lähdimmekin takaisin mökille vetämään kännit ja kokemaan niitä syvimpiä humalahoureisia valaistumisen hetkiä. Niitä juhannuksesta oltiin kuitenkin tultu hakemaan.


omistan tämän kaikille maailman pikku anteroille <3

lady gaga - alejandro (rusko's papuseria remix)

Kohtalokas lauantai tai näin tapaat ystävämiehiä

Kansainvälinen uusi ystävämieheni kutsui meidät seuraavana päivänä kotibileisiin. Ne eivät kuitenkaan olleet hänen juhlansa, vaan yhden toisen uuden yhteisen ystävämiehen synttärit. Olimme kaikki tavanneet samana iltana cubassa - vain viikko sitten.

Lauantai alkoi kuitenkin yksistä toisista kotibileistä. Haukilahdessa oli vuotuiset taidefestivaalit erään asuinkommuunin järjestämänä. Rautainen ystäväni oli tuonut seuraamme mukaan myös hänen hollantilaisen ystävämiehensä. Ja mitä mainioin poika hän olikaan. Hänen kanssaan toivoin vielä juhlivani monta kertaa ja uskoutuvani poikaystävähuolistani mitä parhaimman platonisen rakkauden nimissä. Ilmassa oli turkkilaista vesipiipputupakkaa, paljon viiniä ja paljon vaihtareita.

Muutaman kulturellin tunnin jälkeen soitin kansainväliselle kaverilleni, mutta sainkin puhua loosessa tapaamani juristimiehen kanssa. Hän sanoi "tavataan varmaan baarissa sitten myöhemmin". Toivoin todella myös niin. Tehdessämme lähtöä suuren omakotitalon portaikossa, hollantilainen ystävämme alkoi juttelemaan yllättäen kiinaksi rautaisen ystäväni kanadalaisen homoystävän kanssa. Siis kiinaksi. Taidekommuunibileet muuttuivat kertaheitolla täysin uskomattomiksi.

Ajelimme kohti töölöä. Ehkä olimme jopa vähän harmissamme jättäessämme niin rennot ja boheemit illanvietot taaksemme. Tiesimme vain, että luvassa olisi fiinit nuorten stadiaikuisten kotibileet, jotka klassisesti olisivat isännän vanhempien kotona. Emme täysin tunteneet sieltä ketään etukäteen lukuunottamatta kansainvälistä kaveriani ja isäntää.

Olimme jo autossa sopineet, että hollantilainen tiedustelisi tältä edellisillan treffikumppaniltani hänen nais/miesaikeistaan. Saapuessamme ovesta sisään isäntä otti meidän heti vilpittömän lämpimästi vastaan ja tarjosi välittömästi sangriaa ja saarenmaata, pelattiin myös fisupeliä. Kansainvälinen ystäväni kuitenkin hämmensi päätäni lisää. Soitellessaan pianolla yann tierseniä ja amelieta, olin aivan hämilläni ja lähes punastellen kuuntelin, kun hän soitti niin kauniisti. Hän oli pyytänyt minut viereensä kuuntelemaan. Tiesin kuitenkin, että en ollut hänestä kiinnostunut. Hollantilainen kaverimme olikin ansiokkaasti tutkinut asian ja lopulta selvittänyt että miehellä oli ainakin ollut tyttöystäviä. Eikä hän ollut kiinnostunut minusta sillätavalla. Parempi niin.

Paikalla oli myös muita miehiä. Meitä jututti poikia, joilla oli valtavat hauikset ja he puhuivat jotain karaten sm-tasoista ja lääkisopinnoistaan. Juttelin isännän kanssa ruoanlaitosta ja hänen 80% vodkastaan, jolla hän aikoi kuulemma terästää sangriaa. Hän myös esitteli meille yhden kivan pojan. Tätä poikaa en todellakaan halunnut kaveriksi. Hänet halusin lasteni isäksi. Kävimme läpi uskomattomia keskusteluja, kuinka olimme kiinnostuneet niin samanlaisista asioista. Hänellä oli kivat siniset silmät. Hän pyysi minua myös jatkoille motellettiin. Terästetty booli alkoi uhkaavasti herpaannuttaa keskittymistä ja aamulla piti kuitenkin mennä töihin. Päätin silti lähteä jatkamaan.

Taksikämmien takia missasin pojan jonnekin. Enkä edes tiennyt hänen oikeaa nimeään. Epäonni kirpaisi, mutta baarin hyvä tunnelma pelasti vähän. Rautainen ystäväni pyörähti lyhyesti motelletissa, mutta minä jäin hollantilaisen ja muun juhlaseurueen kanssa tanssilattialle. Sopersin hollantilaiselle "we are so gonna be best friends this summer" ja hän vastasi "i know". Vastoin taas kaikkia odotuksia törmäsin myös samaisiin lukioystävämiehiini, joiden kanssa minun oli pitänyt mennä bilettämään jo monta kertaa. Miten tapaammekaan aina eripaikoissa aivan sattumalta.

Hollantilainen tuli saattamaan minua ritarillisesti taksijonoon, vaikka ulkona satoi. Kotona hyökkäsin facebookkiin etsimään tätä kadotettua poikaa, jonka mutkien jälkeen löysin vasta sunnuntai-illalla. Lähetin hänelle myös viestin. Nyt vähän jännittää, mitä tapahtuu.


tämä ekaks taustalle kato feat. jon - turn the lights off

sitten fiiliksen mukaan mille - crysteena ja ihan ehdoton pendulum - set me on fire

Jukka Takalo oli oikeassa?

Perjantaina Bar teos ja tapakset. Odottelen hermostuneena treffikumppaniani. En tosin jännitä itse tapaamista niinkään paljon, vaan sitä, ovatko nämä tosiaan treffit.

Kun tapasimme ensimmäisen kerran cubassa, tilanne oli vähintään huvittava. Hän kehui ystäväni ihania haaremihousuja. Oletin toki, että vaatteita katselevalla hyvinpukeutuneella ja ennen kaikkea sliipatulla nuorella kansainvälisellä miehellä olisi vähintään itsekin poikaystävä. Emme ehtineet kauan tutustua tai jutella, kun minun piti jo lähteä. Pyysin kuitenkin hänen numeroaan. Ajattelin, että hänhän voisi ainakin kerran kesässä viedä minut dtmmään tanssimaan.

Löysin hänet myöhemmin tottakai facebookista. Sitten hän pyysi minut inboxissani tapaksille.

Tapasimme töiden jälkeen teoksella. Koko illan aikana en saanut selvyyttä siihen olimmeko kuitenkin tutustumassa ystävinä. Alunperin olin jo asennoitunut tulevaan dtm iltaamme, joten en edes osannut ajatella tilannetta toisin. Hän oli edelleen hyvinpukeutunut, jäi katselemaan vaateputiikkeja matkallamme nollaan, kertoi laulavansa kuorossa ja kommentoi muiden miesten pukeutumista. Nollassa oli alkamassa hesa shore, mutta hyvin hiljaisen alun takia vaihdoimme looseen.

Loosen ollessa äärimmäisen heteronormatiivinen, kummastelin hänen valintaa. Sinne kuitenkin menimme ja joimme olutta. Tupakkapaikalla hän iski meille lisää seuraa. Päädyimme afterworkkilaisten pöytään. Pluskolkyt juristeja ja vilan maahantuojia, ja kaikki kyselivät minulta jatkuvasti miten tunnen tämän pojan. Hän oli tosiaan niin spontaani ja innostunut. Juttelimme pluskolkyt naisten kanssa heidän häistään ja expoikaystävistään ja missä olivat tavanneet. Kirjastossa, lentokentällä, koulussa, kantakapakoisssaan.... Tajuttoman meneviä vielä ja ihania tapauksia (heistä voisi kirjoittaa ihan oman luvun). Treffikumppanini jäi vielä juhlimaan heidän kanssaan, kun minä lähdin viimeisellä sporalla kotiin ja aamuksi töihin.

Hullu ilta. En ollut saanut selvyyttä uuden kaverini mieltymyksiin, vaikka itse en hänestä ollut kuin ystävänä kiinnostunut. Hänen uusi juristiystävänsä sen sijaan oli ollut oikein miellyttävää seuraa. Ehkä tapaisimme vielä - ehkä nopeammin kuin osasin kuvitellakaan.


jukka takalo - jokainen on vähän homo

Näin nostat viehätyskerrointasi

On tiettyjä ilmiöitä, jotka kulkevat käsi kädessä. Niihin usein liittyy täysin hallitsemattomia ja ennalta-arvaamattomia elementtejä, vaikka välillä voi yrittää taktikoida. Uusien suhteiden suossa on tiettyjä muuttujia, joiden kanssa voi pelailla.

On olemassa perinteisiä esimerkkejä miesten strategioista, kuten vauvaa tai koiraa ulkoiluttava mies keräisi naisten katseet tai vihkisormusta väläyttelevä voisi lisätä onnistumisprosenttiaan. Mukamas. Näissä kuitenkin mennään väärin. Vauvat ja koirat kertovat vain parisuhdenihkeilystä ja fakkiintuneesta elämisestä. Sormukset, kuten aiemmassa tekstissäni totesin, kertovat vain häiriintyneistä moraaliarvoista. Mutta jossain tilanteissa katseita ja huomiota alkaa vaan valua. Naisten kohdalla nämä hetket ovat erityisesti silloin, kun niitä vähiten kaipaa. Näin kävi minulle.

Viikko, jolloin tapasin edellisen heilani, oli hullu. Kaiken lisäksi, että todella löysimme toisemme, törmäilin kaikkiin vanhoihin ja uusiin tuttavuuksiin. Kohtalolla on siis huumorintajua. Kun sitä kuvittelee ummistavansa silmänsä muilta miehiltä, sitä todella itseasiassa tekeytyy houkuttelevammaksi.

Viikon alussa törmäsin vaihtarikaveriini, joka sattumalta oli tullut töihin helsinkiin. Jäimme pitämään yhteyttä - hänen aloitteesta. Toiseksi vastaan tuli bakersissa lukiokaverini, jonka kanssa sovimme uudestaan menevämme bilettämään joku kerta yhdessä - hänen aloitteesta. Kolmanneksi, ensimmäinen keväinen ihastukseni oli minuun yhteydessä - hänen aloitteesta. Sitten löysin cubasta maan mainioimman homomiehen, jonka kanssa sovimme ehdottomasti menevämme juhlimaan - minun aloitteesta. Nyt vaikuttaa tosin siltä, että mies ei ollutkaan homo ja haluaa viedä minut syömään tapaksia - hänen aloitteesta.

Tilanne oli ongelmallinen. Olisin halunnut keskittyä yhteen mieheen kerralla, mutta vihje pitää silmät avoinna tuli sitäkin räikeämmin esille. Ilmeisesti ihastumisen huuma ja flirttaileva asenne nostattavat omaa viehätyskerrointa. Ongelmallista on myös tilanteen tiedostaminen, leuhkaksi tai diivaksi ei kannata ruveta. Myönteistä on silti se, että yhden säpinän ehtyessä varastosta voi poimia aina uuden.

Kannattaa siis ihastua, hehkua ja iloita elämästä, niin se alkaa tarttua muihinkin. Kotiin ei kannata jäädä.


kymppilinja feat. mariska - minä


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Emobaggage

Miten joku voikaan saada oman pään niin pyörälle, että laiminlyö kaiken. Ajatuksissa vain yksi asia. Vakavin kaikista on kuitenkin rike omaa feminiinistä ylpeyttään kohtaan. Voin tunnustaa, että en ole ollut oma itseni parin viikon ajan.

Tapasin siis jokin aika sitten tämän oikein kivan pojan. Ja meillä olikin huippukivaa. Ensimmäinen viikko kului huumassa, jossa kukaan ei nukkunut öisin ja aamulla töissä suoriutui puolinaisesti. Ajatukset ajautuivat mataliin balleriinakenkiin, koska poika oli lyhyt. Eikä sekään tuntunut haittaavan. Tuntui vain kivalta ajatella jostakusta niin pitkälle, että olisi valmis hylkäämään korot. Ja hän oli niin hyvännäkönen. Toisella viikolla huuma laantui, huomasin sen itsestäni ja huomasin sen hänestä. Oli meillä vielä hyviä hetkiä, mutta tuntui, että ei rakkaudenkesä voi vielä tähän päättyä. Haluan tapailla vielä muitakin. Tuli lopulta tilanne, jossa kävimme läpi jotenkin sen epämukavan ihmissuhdekeskustelun. Meillä molemmilla oli  taustalla pitkät suhteet, joissa vielä oli työstämistä. Ymmärrän siis kyllä. Emobaggage kummallakin. Itse olisin ollut valmis jo päästämään menneistä irti.

Viime viikkojen kohokohtiin kuitenkin kuului myös sato jazz birdlandissa, jossa ihana tuomo prättälä soitteli kaikki parhaat läpi. Sex and the city 2 leffailta ja cosmot tyttöjen kanssa - kiitos siitä, ootte parhautta! Kreisibiletystä vaihtarikavereiden kanssa Huumassa, love you guys! Mascotin reggae stomp skasessiot ja afterwork cubassa. Green Dayn elämää järisyttävä keikka (!!!!) ja mukavat tuparit lauantaina, jotka päättyivät aina ihanaan cubaan. Ja tosiaan fifa world cup on alkanut ja jos et vielä seuraa, niin alahan!

Tänään kuitenkin heräsin siihen, että tämä kesä on vasta kaiken alkua. Jokainen kiva poika on yksi etappi eteenpäin. Feminiininen ylpeys on palautettu ja kymmensenttiset pumpsit taas jalassa lähden ulos.


ensiks voi kuunnella tän aste - normipäivä sitte bärdi - mä tarjoon feat. illi

mä tarjoon aina mun muruille!

Menen mielummin jumppaan ja muita kuolemattomia

Vielä tasan viikko sitten tilanne oli aivan eri. Äärimmäisen lupaava kesä ei ollut vielä alkanut tai kellään ei ollut vielä mitään sutinaa.

Mutta palataanpa taaksepäin vielä alkukevääseen. Lunta taisi olla maassa, mutta rakkaudenkesä oli hyvin aluillaan. Tutustuin silloin yhteen poikaan, joka ei lopulta kiinnostanut enään niin paljon. Painiskelinkin kauan asian kanssa miten hänelle tilanteen ilmaisisin. Mitä silloin pitäisi sanoa tai miten asia pitäisi esittää? Jonkun tunteet siinä jokatapauksessa saa kolauksen. Kun tuli hetki taas, jolloin hän pyysi minua mukaansa ulos, huomasin toteavani hänelle, olen menossa jumppaan. Jos ihminen lähtee mielummin urheilemaan kuin heilastelemaan, tulisi se ottaa varteenotettavana vinkkinä suhteen tulevaisuudesta. Pitäkää tämä mielessä. Mutta jos olette molemmat  menossa urheilemaan kertoo se vain terveellisistä elämäntavoista.

Toinen kuolematon ilmeni joutuessani vastaamaan kysymykseen, haluatko lähteä ulos syömään joskus. Kauhean kiva kun sellaisia kysytään, mutta jos hälytyskellot alkavat heti soimaan, ei se lupaa hyvää. Minua pyydettiin syömään saslikiin ja saslikhan ei ole kaikista edullisin illallispaikka. Tästä kehkeytyi saslik-kysymys. Jos mies pyytää liian hienoon paikkaan syömään heti ensimmäisellä kerralla hän on joko A neitsyt tai B naistenmies. Tämä nyrkkisääntö on pitänyt ainakin koko kevään - eikä koskaan pettänyt.

Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa kaikki kuolemattomat on heitettävä sivuun. Edellisessä tekstissä taivastelin jotain ihastumisesta, mutta nyt viime viikon kallekeikan jälkeen on oikeasti jotain merkittävämpää käynnissä. Olen tavannut ihan oikeasti kivan, hyvännäköisen (!) pojan ja joka kerta siitä vaan hämmentyy, että kivoja ihmisiä todellakin löytää, yllättävistäkin paikoista. Ja on kesä! Ja kaikilla ystävilläni on hullusti sutinaa. Absurdia. En mene enää ikinä jumppaan.


pulsedriver - the whistle song - solar patrol mix