Kotibileiden Paluu ja viileyden rajat

Miehen, joka selitti että täällä käy niin teennäisiä ihmisiä tai sitten teinejä, paidassa luki mastodon. Olin vallilan teollisuusalueella jonkinlaisissa hipsterikotibileissä. Ja heti kun sen sanoo ääneen, se muuttuu teennäiseksi.

Oli jonkun kaksvitoset. Taisin nähdä synttärisankarinkin jossain vaiheessa. Taisin jopa seistä hänen vieressään jossain kohtaa. Ja Kemmuru esiintyi bileissä. Yksi huone oli kokonaan varattu levylautasille ja tanssilattialle. Katossa oli valoja synkassa musan kanssa. Uskomatonta musaa - niin hyvää. Tanssimme paljain varpain ja oli kuuma. RIVERSIDE MOTHERFUCKERS! Ja blacklight hohti.

Ihmisillä oli ysärimuodin parhaimmat päällä. Lila, valkoinen, vihreä ja musta kuvioi t-paitoja. "Jesus saves" ja muita graaffisia printtejä. Toki kaikki olivat myös trendikkäiltä aloilta: kuvaajia, näyttelijöitä ja muusikkoja. Meno oli niin indie kuin vain pystyi olemaan. Ja hipsteripojat olivat niin kuumia kuin vain pystyivät olemaan.

Kotibileet tekevät siten kai paluuta. Satsatut kotibileet, joiden eteen on nähty eforttia. Jotka sijainniltaan ja laadultaan lähentelevät jo salakapakoita. Liittyykö siihen myös loittonemista mainstreambilettämisestä? Keskustan paikat ovatkin vähän väsyneitä, kun huomaa jo kiertäneensä ne kaikki. Ei mikään ihme, että sedu vaihtaa baariensa nimiä parin kuukauden välein. Uutuudenviehätys ja katu-uskottavuus haihtuvat niin nopeasti. Ehkä siis kotibileet ovatkin taas cool? Kotibileisiin liittyy ainakin sitä kutkuttavaa jännitystä, kun joutuu näkemään vähän vaivaa etsiessään niitä parhaimpia.

- Kiitos siis heille, jotka vinkkasivat tämänkertaisista huippubileistä!

Milloin toisaalta coolius on tekemällä tehtyä ja milloin sisäsyntyistä? Voi yrittää näyttää hyvältä, mutta heti kun sen muistaa, on sen jo menettänyt. Heti kun määrittelee itsensä ja bileensä, on jo menettänyt muutaman viileysasteen. Toisaalta mikä on sen coolimpaa kuin bloggaa jostain undergroundbileistä.... wtf/lol/roflol/

Unohda siis se kuinka hyvältä näytät. Silloin todella olet sitä. MOTHERFUCKERS!



sidney samson - riverside
pakito - living on video

Potkut

Fudujen antajalla on epäkiitollinen rooli. Tilanne ei koskaan ole henkilökohtainen - tai se on juuri erittäin henkilökohtainen.

Minulla oli siis kaksi cd-levyä. Olin saanut ne lainaksi, jotain goottirockia. Ja ne kuuluivat hänelle. Hätäpäissäni (lue: maistissa) olin lupautunut ottamaan ne lainaksi. Hätäpäissäni en tajunnut kieltäytyä. Nyt minulla oli levyt, leffadeitit sovittuna ja kuitenkin minun piti päästä vain pois.

Minulla oli ollut jo jonkin aikaa halu kokeilla hevimiehiä. Olivathan ne edelleenkin kuumia, mutta hevimies voi nopeasti mennä pieleen. Hän on joko miehekäs, itsevarma ja tyylikäs omassa lajissaan tai epäonnistuja, piiloutuja ja ruma. Ehkä se toisaalta pätee kaikkiin vahvoihin pukeutumistyyleihin.

It's not you it's me. Yritin puhelimessa selittää jotain aiempien suhteiden kummituksista ja taisin jopa sanoa, että vielä on kesää jäljellä, ollaan kavereita. Ei sitä koskaan ole oikeita sanoja siihen, että ei vain tykkää toisesta. Mutta on parempi vedota omiin heikkouksiin kuin toisen, vaikka totuus olisi muuta.

Muistakaamme, että olimme olleet yhteensä vain kaksilla deiteillä. Siis vain deiteillä. Hän silti kehtasi vetää paskahalvaukset puhelimessa. Sanoi, että ei välittänyt levyistä, ihan sama, eikä olla enää kavereitakaan - klik. Seuraavaksi hän poisti minut facebookista ja muutti profiilikuvakseen ison keskisormen. Kiinnostavaa. Ja vielä kaksien deittien jälkeen. Hui.

Mitä tästä opimme? Pyydä aina kaverisi arvioimaan mies, jonka olet humalassa löytänyt.



hoodie allen and mike posner - evil woman (remix ft. elo)
the lonely island - jizz in my pants

Ne treffit

Olen antamassa potkuja. Enkä tiedä miten tekisin sen.

Olin myöhässä. Oli helvetin kuuma päivä. Pyöräilin paikalle ja hikoilin. Hän laittaisi ruokaa kotonaan. Olin hankkinut kohtuullista roseeta, jonka olin oikeaoppisesti jäähdyttänyt valmiiksi omassa jääkaapissani. Hän näytti pulloa, jonka oli itse hankkinut valmiiksi. Hän nosti punkun jääkaapista, esitteli sitä, jotain libanonilaista. Hän laittoi pullon takaisin jääkaappiin, koska minä sanoin että juodaan omani ensin. En olisi koskenut tikullakaan hänen kylmään punkkuun, joka ei edes ollut ilmoittunut. Siis kuka pitää punaviiniä jääkaapissa tai edes tarjoilisi sitä suoraan avaamisen jälkeen - perusteet, perusteet.

Hän oli valmistanut liian tummuneita itämaisia jauhelihapihvejä ja israelilaista salaattia. Hän hermoili. Hän soitti musiikkia liian hiljaa. Näpräsin volaa vähän väliä kovemmalle, mutta hän hiljensi sen. Jotenkin aivan käsittämätöntä. On huono ominaisuus ihmisessä, jos haluaa kuunnella musiikkia hiljaa.

Paljon alkoi mennä pieleen. Hänen tietokone hajoili, ei voinut katsella elokuvia. Hänen telkkarinsakin hajoili. Kunnes hän viimein sai digiboksin toimimaan, ensimmäinen kanava joka rävähti auki oli mosaiikki kanava. Ja kaikkihan me tiedämme mitä siltä kanavalta katsellaan, hyvin vaivaisesti.

Kerroin hänelle myöhemmin, että myöhästyin, koska kävi kynsilakkaäksidentti. Hän kertoi jännittävänsä aika paljon. Pisteitä tosin vähän siitä, ettei sitä liikaa huomannut. En tiedä mitä odotin tältä tapaamiselta, olin vain kiinnostunut ja utelias näkemään tällaistakin. Mutta nyt tiedän. Tiedän mitä en halua.

Käteen jäi kaksi ceedeetä ja tupakka-aski lahjaksi. Sovimme myös menevämme elokuviin, katsomaan eclipseä. Nyt on kuitenkin pakko perua. Liian ahdistavaa. Hän on liian ihastunut. Minua ällöttää. Elämäni ehkä karmeimmat treffit, vaikka olikin perusmukavaa. Ei pitäisi kännissä arvoida ihmisten olevan lastesi isiä.

Pyydän lukijoiltani anteeksi piknikrunosekoilujani. Ihana saada taas oma kyyninen ja kylmä itsensä takaisin.

Rima korkealle ja muille potkut. I've gotta fire his ass.


reggae-eroa:

posteljoona & ystävät - miks en osaa
jukka poika - viikko sitten
raappana - karu totuus

Kuningasperjantai

Ajettiin rantaraittia lujaa, ikkunat alhaalla ja posteljoona täysillä. Avattiin hiukset ja huudatettiin ryöstökalastajaa viereisiin autoihin. Valoissa heitettiin hymyt bemulle, mutta ennenkuin hämmentynyt mieskuski mustissa laseissaan ehti vastata, olimme jo kaukana.

Perjantai oli mitä mahtavin. Elämäni runollisimpien treffien jälkihekumoissa sain kuulla vielä oikein hyviä uutisia. Ystäväni kepa oli juuri päässyt toivomaansa teatterikouluun. Tätä tunnelmoidessamme lähdimme ravintola helsingen kuningassoundia kuuntelemaan. Minä, kepa ja rautainen ystäväni virve kilistelimme proseccoa vanhassakaupungissa terassilla täydellisen upeana kesäpäivänä. Kepa muisti mainita, ettei piccolopulloista sopinut juoda pillillä, muutoin skumpat vaahtoaisivat yli. Keskittyneinä imien katselimme nopsajalkaa ja posteljoonaa. Päätti joona kiivetä puuhunkin laulamaan, vaikka paha-nuutti on ehkä se söpömpi.

Matka jatkui virven kanssa keskustaan. Kaasuttelimme esplanadille vilkutellen olds mobileille, jotka nekin olivat kokoontuneet kerran kesässä jälleen torille. Päätimme lähteä etsimään skumppaa bakersista, kunnes poke pysäytti meidät. Emme kuulemma olleet tarpeeksi vanhan näköisiä, vaikka ikää kyllä riitti. Yläkerrassa kerrottiin tarjouksenkin jo loppuneen, ja me päätimme lähteä erottajalle. Määränpäänä oli ehkä cuba, mutta pian keksittiin bulevardilta toscanini. Juuri sopivasti ravintolan terassilta oli vapautunut kahdenhengenpöytä johon pääsimme. Siemaillessamme kalliita, mutta erittäin hyviä talon viinejä vastapäiseen pöytään istui vielä peter franzen. Sanoinko jo, että perjantai oli hyvä päivä?

Ainiin, ja huomenna ois uudet treffit.


nopsajalka - lanteilla

Se piknik

Haluaisin kirjoittaa pelkästään don huonojen kappaleen tuulee sanat tähän. Se on se mitä tunnen.

Kaupunki on niin kaunis. Puistot ja nurmikot, ihmiset loikoilee ulkona ja poutapilvet lipuu ohi. Ei ole huolia. Tuulee. Hän on tuonut filtin. Tehnyt voileipiä ja ostanut persikoita. Minä pyöräilen paikalle, hän odottaa jo. Ehkä on jopa vähän viileää, me näemme toisemme uudestaan. Hän hymyilee kivasti, itseasiassa oikein kivasti. Minä pyörittelen hiuksiani. Olen liian otettu syödäkseni mitään. Jossain kuuluu kitaramusiikki. Hänkin on tuonut ipodinsa.

Haluaisin olla ihan sitä mitä olen. Huomaisiko hän minut sellaisena. Uutena ihmisenä. Puistossa tuulee. Polttelemme tupakkaa, jotta hyttyset häviäisivät. Hänellä on edelleen siniset silmät, nyt niissä on vihreän sävyjä.

Kuuntelen töissä kuinka tuskafestareiden bassot vavisuttavat seiniä. Tiedän että hän on siellä.

don huonot - tuulee