Se kaikkia vaivaannuttava parisuhdekeskustelu. Siitä vihjaaminenkin voi samantien lopettaa ah niin ihanan yhdessäolon. Kukaan ei halua puhua siitä. Säännöllisen makuukammari-ilakoinnin puolesta älä missään nimessä ota asiaa esille. Paitsi.
Tähän mennessä olen oppinut, että on oikeanlaista ja vääränlaista sutinaa. Eri humalatiloissa voi lipsua vääränlaisen sutinan puolelle, jota myöhemmin katuu enemmän tai vähemmän. Useimmiten vähemmän. Se siitä. Vääränlainen sutina käsittää usein myös varattujen, nuorempien ja kaverien hamuilua - ei kannattais. Kaverit tulee pitää kavereina.
Kevään aikana tapasin maalaiskaveripoikani Tapsan, ja erikoisen lopputalven elostelun jälkeen otin asiakseni taannoin maistissa soittaa hänelle ja lyödä kortit pöytään - jäimme kavereiksi. Vapunaikoihin yksi koulukaverini Matti löi minulle vastavuoroin kortit pöytään ja nykyään voimme hengailla festareilla ihan sopusuhtaisessa hengessä. Jaamme myös himokkaan, lähes eroottisen kiinnostuksen elektroonista musiikkia kohtaan. Sitten toki muistamme kaikki sen viimeisen paskahalvaantujan, jolle en tohdi edes nimeä keksiä.
Muutamia viikkoja sitten sameiden alepubjatkojen sivussa tapasin Teron. Hän olisi halunnut vielä seuraavanakin päivänä viedä minut treffeille. Heräsin aamulla maxfactorit poskilla ja tukka kolminkertaisilla solmuilla, hiuslakkaa oli paikoissa joihin en kenenkään tohtisi saavan hiuslakkaa, mutta kuulemma hän oli edelleen tykästynyt. Illalla puhelimessa, kun olo alkoi vähitellen muistuttaa ihmistä, otti hän esille sen parisuhdekeskustelun.
Vaikka kukaan ei halua puhua parisuhteista, edes parista edellisestä suhteesta eikä varsinkaan niiden tulevaisuuksista, ajottain sen hikisen ja katkonaisen kurkkujakuristavan puheenvuoron jälkeen olo selvästi helpottuu. Krapulamielellä ei kuitenkaan ajattele maailmantaloudesta kaikista selkeimmin, tosin silloinkin osaa sentään erottaa ketä haluaa panna ja ketä ei. Tiesin, että Terosta haluaisin kaverin.
Meidän kaveruus onnistuu, koska pelisäännöt käytiin läpi ennen pelaamista. Jos kaveristatusta ei heti omaksuta, jompikumpi ehtii kehitellä tunteita ja sellaisistahan ei tunnetusti seuraa mitään hyvää. Kaverina on hankala olla sellaisen kanssa, johon on joskus ollut ihastunut. Siihen voi pyrkiä, mutta se on niin vietävän hankalaa.
Ja olihan meillä Teron kanssa sutinaa, turha sitä kieltää, mutta kai se oli sitä vääränlaista sutinaa. Kaveruus oli niin selkeä seuraava askel. Vielä aamuviideltä olimme potkimassa palloa viereisen koulun pihalla, jos se ei ole kaveruutta, niin mikä sitten on. Totesimme yhdessä, että pussailu tuntui hassulta."En mä sitä mitenkään pahalla. Mä yllätyin että fiksuja ja mukavia ihmisiä voi tavata baarissa, koska oon kuvitellu, että jos tapaa naisen baarissa on pakko seuraavana päivänä kadota paikalta", totesi Tero. Ilahduttavaa kuulla, että pojatkin pohtivat samoja juttuja. Joskus nämä baarikeissit voivat poikia siis jotain muutakin. Ei välttämättä oikeanlaista sutinaa, mutta oikeanlaisia kavereita.
Breakbot - Baby I'm Yours feat. Irfane
ranskalaiset tekevät niin perkeleen hyvää musiikkia.
perjantai 20. elokuuta 2010
maanantai 16. elokuuta 2010
Suuntana Flow
Seuraan tuulenvirettä julistepressussa. Pääesiintymislavan yllä on pilvistä, tummaa ja valot hohtavat festivaalialueella kuin lapsuuden huvipuistoissa. Vieressä poika nostaa sytkärin ilmaan. Ei ole kylmä, vaikka on jo myöhäinen ilta. Kuuntelemme The xx, sunnuntain pääesiintyjää. Yritän ajatella musiikkia, keskittyä ääniin. Tunteeseen rinnassa, sormenpäissä ja miettiä kylmiäväreitä. Miettiä kuinka haluaisin seistä tässä käsi jonkun ympärillä, leijua.
Flowni alkoi lauantaina. Tulimme alueelle päivällä vielä kun ihmisiä ei ollut paljonkaan paikalla. Olin odottanut tätä niin kauan, aivan tajuttoman ihanaa. Flow on niitä festareita, jossa tuntee että on tullut kotiin. On tullut kaltaistensa joukkoon, saa olla mitä on ja tuntea suurta rakkautta maailmaa kohtaan juuri sellaisena kuin on. Ja saa kuunnella juuri sitä musiikkia, jota niin paljon on jo niin kauan halunnut kuunnella.
Vuosi vuodelta Suvilahteen tullaan musiikin vuoksi. Sain kuulla, että yksi vanha ystäväni kouluajoilta oli jättänyt tulematta tänä vuonna, koska oli saanut tarpeekseen hipstereistä. Harmistuin kovin tästä hölmöstä kommentista. Hänen perustelunsa voisi kertoa vain siitä, että hän ei itse koe olevansa tarpeeksi jotain kun ei tunne kuuluvansa joukkoon ja haluaa leimaa muut. Harmi. Hän kyllä ruhtinaallisesti on juuri missanut flown syvimmän olemuksen - vaikka mikään hippileiri se ei olekaan.
Uusi fantasia, Timo Lassy ja Jóse James viihdyttivät päivällä. Uuden fantasian yhteiskappale Freemanin kanssa oli jotain aivan huippua. Innolla odotetaan heidän marraskuussa julkaistavaa levyä! UF:n pojilla oli kokopitkät pyjamat tai sitten ne olivat afrikkalaisen hedelmällisyysriitin perinneasut. Lisänä kaikilla mustat aurinkolasit ja paljaat varpaat. Mikään ei ole sen hienompaa, kun katsella viulistia tässä asussa vetässä sidukkaa samaan aikaan lavalla esiintyessään. Kiitos FLOW! Timo Lassyn Round Two onkin jo levykaupoissa.
Olipa tässä käynyt niinkin, että kesäkuinen hyvin nopea heliani lauri biletti kanssani festareilla. Laurin kanssa kävimme taannoin läpi näitä emobaggage asioita, mutta ilmeisesti elämä on jatkunut kummallakin ihan hyvin eteenpäin. Lauri otti yhteyttä lauantaina ja halusi tavata. Nähtiin ennen M.I.A:n konserttia, josta jatkoimme festivaalijuhlintaa seuraavan aamuun omalle asunnolleni asti. Hetkinen! Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Lauri on oikein mukava kaveri ja sitä juuri olemmenkin. Ja M.I.A oli niin tajunnan räjäyttävää matskua. Keikan aikana hoin mielessäni mantraa, jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Eikai sitä muuta elämältä toivokkaan. M.I.A:ta lämppäsi Robyn, joka järjettömän kuumassa asussaan nosti yleisön tunnelman juuri oikalle tasolle todellista vaihtoehtoelectropopkuningatarta varten.
Illan pääesiintyjän jälkeen suuntasimme muutamalle must keikalle vielä telttalavalle päin. Major Lazer aloitti uhkean settinsä ja väläytti kiiltävät treenatut vatsalihaksensa, jota jatkoi 19-vuotias ja lahjakas Rye Rye. Illan teltassa päätti Sleigh Bells, joka uutena tuttavuutena räjäytti kyllä pankin. Tajutonta! Sähkökitaran ja heivainesten yhdistäminen indie-electro crunksoundiin toimii kyllä helvetin hyvin.
Sunnuntai. Pieni krapula. Olimme Sleigh Bellsien jälkeen lähteneet Laurin ja kaverini kanssa meille nukkumaan. Ja meillä oli hauskaa. Fiilisteltiin yöllä vielä Freemania ja UF:ää. Lauri lähti aamulla kotiin ja näimme kaikki myöhemmin alueella aamiaisella. Metrossa nopeat siiderit ennen porteille saapumista ja olimme erittäin valmiit uuteen nousuun. Edellisenä päivänä olin saanut kuulla jo Jónsin peruneen keikkansa basistin loukkaantumisen takia. Siis mitä persettä. Yhden basistin voi nyt korvaa kukaavaan, eritoten syntsamusan valmiit nauhat! Pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan yltäneet pilamaan sunnuntaita kokonaan. Saavuimme alueelle Yonan soittaessa, eikä aamu oilisi voinut alkaa paremmin. Lämmin ilma, pöhnäinen olo ja jazzmusiikkia taustalla. Tupakka huulille, monkia päälle ja wayfares konckoffit silmille - katu-uskottavuus taattu.
Siirryimme telttaan katsomaan Kemmurua, joka osoittautui päivän yllätykseksi. Lavalle liittyikin feattaamaan Ruudolf, Särre ja Superjanne. Joista kovimman entreen vetäisi Ruudolf, kuoriutuen ulos lavalle tuodusta kontista. Loistavaa menoa pojat! Kuka voisikaan vastustaa Landespeden hurmaa.
Sunnuntaita oli muutenkin markkinoitu perheiden päiväksi ja rajumpia esiintyjiä olikin paljon vähemmän. Flowvauvojakin näki neon pinkkeine ja vihreine suojakuulokkeineen. Meiltä kysyttiin pahvit anniskelualueille ja minulta takavarikoitiin oluttölkki salakuljetusyrityksistä huolimatta, säälittävää. Luppoaika sujui sushia syöden ja kavereita morjestellen, kunnes Marina and the Diamonds aloitti. Hänellähän on tasan kaksi hyvää biisiä: Im not a Robot ja Are you Satisfied? Marinalla oli makeat blacklightissä hohtavat huulet ja kynnet, mutta kuulosti livenä vähän kehnolta. Lauri sanoikin tulleensa katsomaan esitystä vain koska artisti oli niin hot. No näinhän se menee. En voi sanoa itsekään fanittaneeni lauantaina Timo Lassyn esitystä vain hänen uskomattoman saksofonisoitantansa vuoksi.
The xx koitti ja Marina sai jäädä. Kamera leikkasi kummankin laulajan kasvot vierekkäin kankaalle, Crystalized huumasi ilman ja eteerinen tunnelma vallitsi ympärillä.
Keikan jälkeen menimme we love helsingin tansseille takapihalle, jotka loppuivat yllättävän aikasin. Hyvissä tunnelmissa jatkoimme Kuudennelle Linjalle jatkobileisiin. Pimeässä tanssitilassa välähtelivät flowrannekkeet kattoa kohden ja yhteishenki oli kuin festarit eivät olisikaan koskaan loppuneet. Kuulin myöhemmin, että paikka oli ollut aivan täynnä. Olimme siis saapuneet paikalle sopivassa saumassa, koska lähtiessämme kolmenaikaan pois oli vielä jonoa klubin edessä. Basson toimitusjohtajankin näin pyörähtävän baarissa. Eivät siis ihan mitkään hullummat jatkot.
Sitä kahden päivän audio-orgasmia kesti aivan liian vähän aikaa. Hienoimpia hetkiä oli kuulla kuinka bajamajan seinät resonoivat Robyn tahdissa ja tuntea kuinka sydän pamahtaa.Yllätyin viikonlopunaikana itsestäni ja ihmissuhdetaidoistani. En ollutkaan enään se huolellinen, tunnollinen tai stressaaja, joka joskus olen ollut. Huomasin, että muut ihmiset ympärilläni olivat näitä vielä enemmän. Toiset jännittivät hipstereitä, toiset eksiään, toiset jännittivät olla ihmisten ympäröiminä ja toiset jännittivät kavereitaan. Mitä olen tähän mennessä oppinut? En halua enää koskaan spennata. Ensi vuotta odotellessa, elämäni suuntana on flow. Kuten Virvekin on aina sanonut, itseään vastaan ei voi tehdä, joten miksi siis jännittää turhasta. Just go with the Flow.
fiilisbiisinä Anoraak – Nightdrive With You - Fear Of Tigers Rmx
Flowni alkoi lauantaina. Tulimme alueelle päivällä vielä kun ihmisiä ei ollut paljonkaan paikalla. Olin odottanut tätä niin kauan, aivan tajuttoman ihanaa. Flow on niitä festareita, jossa tuntee että on tullut kotiin. On tullut kaltaistensa joukkoon, saa olla mitä on ja tuntea suurta rakkautta maailmaa kohtaan juuri sellaisena kuin on. Ja saa kuunnella juuri sitä musiikkia, jota niin paljon on jo niin kauan halunnut kuunnella.
Vuosi vuodelta Suvilahteen tullaan musiikin vuoksi. Sain kuulla, että yksi vanha ystäväni kouluajoilta oli jättänyt tulematta tänä vuonna, koska oli saanut tarpeekseen hipstereistä. Harmistuin kovin tästä hölmöstä kommentista. Hänen perustelunsa voisi kertoa vain siitä, että hän ei itse koe olevansa tarpeeksi jotain kun ei tunne kuuluvansa joukkoon ja haluaa leimaa muut. Harmi. Hän kyllä ruhtinaallisesti on juuri missanut flown syvimmän olemuksen - vaikka mikään hippileiri se ei olekaan.
Uusi fantasia, Timo Lassy ja Jóse James viihdyttivät päivällä. Uuden fantasian yhteiskappale Freemanin kanssa oli jotain aivan huippua. Innolla odotetaan heidän marraskuussa julkaistavaa levyä! UF:n pojilla oli kokopitkät pyjamat tai sitten ne olivat afrikkalaisen hedelmällisyysriitin perinneasut. Lisänä kaikilla mustat aurinkolasit ja paljaat varpaat. Mikään ei ole sen hienompaa, kun katsella viulistia tässä asussa vetässä sidukkaa samaan aikaan lavalla esiintyessään. Kiitos FLOW! Timo Lassyn Round Two onkin jo levykaupoissa.
Olipa tässä käynyt niinkin, että kesäkuinen hyvin nopea heliani lauri biletti kanssani festareilla. Laurin kanssa kävimme taannoin läpi näitä emobaggage asioita, mutta ilmeisesti elämä on jatkunut kummallakin ihan hyvin eteenpäin. Lauri otti yhteyttä lauantaina ja halusi tavata. Nähtiin ennen M.I.A:n konserttia, josta jatkoimme festivaalijuhlintaa seuraavan aamuun omalle asunnolleni asti. Hetkinen! Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Lauri on oikein mukava kaveri ja sitä juuri olemmenkin. Ja M.I.A oli niin tajunnan räjäyttävää matskua. Keikan aikana hoin mielessäni mantraa, jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Eikai sitä muuta elämältä toivokkaan. M.I.A:ta lämppäsi Robyn, joka järjettömän kuumassa asussaan nosti yleisön tunnelman juuri oikalle tasolle todellista vaihtoehtoelectropopkuningatarta varten.
 | |
| Robyn. |
Illan pääesiintyjän jälkeen suuntasimme muutamalle must keikalle vielä telttalavalle päin. Major Lazer aloitti uhkean settinsä ja väläytti kiiltävät treenatut vatsalihaksensa, jota jatkoi 19-vuotias ja lahjakas Rye Rye. Illan teltassa päätti Sleigh Bells, joka uutena tuttavuutena räjäytti kyllä pankin. Tajutonta! Sähkökitaran ja heivainesten yhdistäminen indie-electro crunksoundiin toimii kyllä helvetin hyvin.
Sunnuntai. Pieni krapula. Olimme Sleigh Bellsien jälkeen lähteneet Laurin ja kaverini kanssa meille nukkumaan. Ja meillä oli hauskaa. Fiilisteltiin yöllä vielä Freemania ja UF:ää. Lauri lähti aamulla kotiin ja näimme kaikki myöhemmin alueella aamiaisella. Metrossa nopeat siiderit ennen porteille saapumista ja olimme erittäin valmiit uuteen nousuun. Edellisenä päivänä olin saanut kuulla jo Jónsin peruneen keikkansa basistin loukkaantumisen takia. Siis mitä persettä. Yhden basistin voi nyt korvaa kukaavaan, eritoten syntsamusan valmiit nauhat! Pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan yltäneet pilamaan sunnuntaita kokonaan. Saavuimme alueelle Yonan soittaessa, eikä aamu oilisi voinut alkaa paremmin. Lämmin ilma, pöhnäinen olo ja jazzmusiikkia taustalla. Tupakka huulille, monkia päälle ja wayfares konckoffit silmille - katu-uskottavuus taattu.
Siirryimme telttaan katsomaan Kemmurua, joka osoittautui päivän yllätykseksi. Lavalle liittyikin feattaamaan Ruudolf, Särre ja Superjanne. Joista kovimman entreen vetäisi Ruudolf, kuoriutuen ulos lavalle tuodusta kontista. Loistavaa menoa pojat! Kuka voisikaan vastustaa Landespeden hurmaa.
 | |
| Aksim, Ruudolf & Jodarok. |
The xx koitti ja Marina sai jäädä. Kamera leikkasi kummankin laulajan kasvot vierekkäin kankaalle, Crystalized huumasi ilman ja eteerinen tunnelma vallitsi ympärillä.
 | |
| The xx. |
 |
| The xx. |
Keikan jälkeen menimme we love helsingin tansseille takapihalle, jotka loppuivat yllättävän aikasin. Hyvissä tunnelmissa jatkoimme Kuudennelle Linjalle jatkobileisiin. Pimeässä tanssitilassa välähtelivät flowrannekkeet kattoa kohden ja yhteishenki oli kuin festarit eivät olisikaan koskaan loppuneet. Kuulin myöhemmin, että paikka oli ollut aivan täynnä. Olimme siis saapuneet paikalle sopivassa saumassa, koska lähtiessämme kolmenaikaan pois oli vielä jonoa klubin edessä. Basson toimitusjohtajankin näin pyörähtävän baarissa. Eivät siis ihan mitkään hullummat jatkot.
Sitä kahden päivän audio-orgasmia kesti aivan liian vähän aikaa. Hienoimpia hetkiä oli kuulla kuinka bajamajan seinät resonoivat Robyn tahdissa ja tuntea kuinka sydän pamahtaa.Yllätyin viikonlopunaikana itsestäni ja ihmissuhdetaidoistani. En ollutkaan enään se huolellinen, tunnollinen tai stressaaja, joka joskus olen ollut. Huomasin, että muut ihmiset ympärilläni olivat näitä vielä enemmän. Toiset jännittivät hipstereitä, toiset eksiään, toiset jännittivät olla ihmisten ympäröiminä ja toiset jännittivät kavereitaan. Mitä olen tähän mennessä oppinut? En halua enää koskaan spennata. Ensi vuotta odotellessa, elämäni suuntana on flow. Kuten Virvekin on aina sanonut, itseään vastaan ei voi tehdä, joten miksi siis jännittää turhasta. Just go with the Flow.
fiilisbiisinä Anoraak – Nightdrive With You - Fear Of Tigers Rmx
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Kotibileiden Paluu ja viileyden rajat
Miehen, joka selitti että täällä käy niin teennäisiä ihmisiä tai sitten teinejä, paidassa luki mastodon. Olin vallilan teollisuusalueella jonkinlaisissa hipsterikotibileissä. Ja heti kun sen sanoo ääneen, se muuttuu teennäiseksi.
Oli jonkun kaksvitoset. Taisin nähdä synttärisankarinkin jossain vaiheessa. Taisin jopa seistä hänen vieressään jossain kohtaa. Ja Kemmuru esiintyi bileissä. Yksi huone oli kokonaan varattu levylautasille ja tanssilattialle. Katossa oli valoja synkassa musan kanssa. Uskomatonta musaa - niin hyvää. Tanssimme paljain varpain ja oli kuuma. RIVERSIDE MOTHERFUCKERS! Ja blacklight hohti.
Ihmisillä oli ysärimuodin parhaimmat päällä. Lila, valkoinen, vihreä ja musta kuvioi t-paitoja. "Jesus saves" ja muita graaffisia printtejä. Toki kaikki olivat myös trendikkäiltä aloilta: kuvaajia, näyttelijöitä ja muusikkoja. Meno oli niin indie kuin vain pystyi olemaan. Ja hipsteripojat olivat niin kuumia kuin vain pystyivät olemaan.
Kotibileet tekevät siten kai paluuta. Satsatut kotibileet, joiden eteen on nähty eforttia. Jotka sijainniltaan ja laadultaan lähentelevät jo salakapakoita. Liittyykö siihen myös loittonemista mainstreambilettämisestä? Keskustan paikat ovatkin vähän väsyneitä, kun huomaa jo kiertäneensä ne kaikki. Ei mikään ihme, että sedu vaihtaa baariensa nimiä parin kuukauden välein. Uutuudenviehätys ja katu-uskottavuus haihtuvat niin nopeasti. Ehkä siis kotibileet ovatkin taas cool? Kotibileisiin liittyy ainakin sitä kutkuttavaa jännitystä, kun joutuu näkemään vähän vaivaa etsiessään niitä parhaimpia.
- Kiitos siis heille, jotka vinkkasivat tämänkertaisista huippubileistä!
Milloin toisaalta coolius on tekemällä tehtyä ja milloin sisäsyntyistä? Voi yrittää näyttää hyvältä, mutta heti kun sen muistaa, on sen jo menettänyt. Heti kun määrittelee itsensä ja bileensä, on jo menettänyt muutaman viileysasteen. Toisaalta mikä on sen coolimpaa kuin bloggaa jostain undergroundbileistä.... wtf/lol/roflol/
Unohda siis se kuinka hyvältä näytät. Silloin todella olet sitä. MOTHERFUCKERS!
sidney samson - riverside
pakito - living on video
Oli jonkun kaksvitoset. Taisin nähdä synttärisankarinkin jossain vaiheessa. Taisin jopa seistä hänen vieressään jossain kohtaa. Ja Kemmuru esiintyi bileissä. Yksi huone oli kokonaan varattu levylautasille ja tanssilattialle. Katossa oli valoja synkassa musan kanssa. Uskomatonta musaa - niin hyvää. Tanssimme paljain varpain ja oli kuuma. RIVERSIDE MOTHERFUCKERS! Ja blacklight hohti.
Ihmisillä oli ysärimuodin parhaimmat päällä. Lila, valkoinen, vihreä ja musta kuvioi t-paitoja. "Jesus saves" ja muita graaffisia printtejä. Toki kaikki olivat myös trendikkäiltä aloilta: kuvaajia, näyttelijöitä ja muusikkoja. Meno oli niin indie kuin vain pystyi olemaan. Ja hipsteripojat olivat niin kuumia kuin vain pystyivät olemaan.
Kotibileet tekevät siten kai paluuta. Satsatut kotibileet, joiden eteen on nähty eforttia. Jotka sijainniltaan ja laadultaan lähentelevät jo salakapakoita. Liittyykö siihen myös loittonemista mainstreambilettämisestä? Keskustan paikat ovatkin vähän väsyneitä, kun huomaa jo kiertäneensä ne kaikki. Ei mikään ihme, että sedu vaihtaa baariensa nimiä parin kuukauden välein. Uutuudenviehätys ja katu-uskottavuus haihtuvat niin nopeasti. Ehkä siis kotibileet ovatkin taas cool? Kotibileisiin liittyy ainakin sitä kutkuttavaa jännitystä, kun joutuu näkemään vähän vaivaa etsiessään niitä parhaimpia.
- Kiitos siis heille, jotka vinkkasivat tämänkertaisista huippubileistä!
Milloin toisaalta coolius on tekemällä tehtyä ja milloin sisäsyntyistä? Voi yrittää näyttää hyvältä, mutta heti kun sen muistaa, on sen jo menettänyt. Heti kun määrittelee itsensä ja bileensä, on jo menettänyt muutaman viileysasteen. Toisaalta mikä on sen coolimpaa kuin bloggaa jostain undergroundbileistä.... wtf/lol/roflol/
Unohda siis se kuinka hyvältä näytät. Silloin todella olet sitä. MOTHERFUCKERS!
sidney samson - riverside
pakito - living on video
Potkut
Fudujen antajalla on epäkiitollinen rooli. Tilanne ei koskaan ole henkilökohtainen - tai se on juuri erittäin henkilökohtainen.
Minulla oli siis kaksi cd-levyä. Olin saanut ne lainaksi, jotain goottirockia. Ja ne kuuluivat hänelle. Hätäpäissäni (lue: maistissa) olin lupautunut ottamaan ne lainaksi. Hätäpäissäni en tajunnut kieltäytyä. Nyt minulla oli levyt, leffadeitit sovittuna ja kuitenkin minun piti päästä vain pois.
Minulla oli ollut jo jonkin aikaa halu kokeilla hevimiehiä. Olivathan ne edelleenkin kuumia, mutta hevimies voi nopeasti mennä pieleen. Hän on joko miehekäs, itsevarma ja tyylikäs omassa lajissaan tai epäonnistuja, piiloutuja ja ruma. Ehkä se toisaalta pätee kaikkiin vahvoihin pukeutumistyyleihin.
It's not you it's me. Yritin puhelimessa selittää jotain aiempien suhteiden kummituksista ja taisin jopa sanoa, että vielä on kesää jäljellä, ollaan kavereita. Ei sitä koskaan ole oikeita sanoja siihen, että ei vain tykkää toisesta. Mutta on parempi vedota omiin heikkouksiin kuin toisen, vaikka totuus olisi muuta.
Muistakaamme, että olimme olleet yhteensä vain kaksilla deiteillä. Siis vain deiteillä. Hän silti kehtasi vetää paskahalvaukset puhelimessa. Sanoi, että ei välittänyt levyistä, ihan sama, eikä olla enää kavereitakaan - klik. Seuraavaksi hän poisti minut facebookista ja muutti profiilikuvakseen ison keskisormen. Kiinnostavaa. Ja vielä kaksien deittien jälkeen. Hui.
Mitä tästä opimme? Pyydä aina kaverisi arvioimaan mies, jonka olet humalassa löytänyt.
hoodie allen and mike posner - evil woman (remix ft. elo)
the lonely island - jizz in my pants
Minulla oli siis kaksi cd-levyä. Olin saanut ne lainaksi, jotain goottirockia. Ja ne kuuluivat hänelle. Hätäpäissäni (lue: maistissa) olin lupautunut ottamaan ne lainaksi. Hätäpäissäni en tajunnut kieltäytyä. Nyt minulla oli levyt, leffadeitit sovittuna ja kuitenkin minun piti päästä vain pois.
Minulla oli ollut jo jonkin aikaa halu kokeilla hevimiehiä. Olivathan ne edelleenkin kuumia, mutta hevimies voi nopeasti mennä pieleen. Hän on joko miehekäs, itsevarma ja tyylikäs omassa lajissaan tai epäonnistuja, piiloutuja ja ruma. Ehkä se toisaalta pätee kaikkiin vahvoihin pukeutumistyyleihin.
It's not you it's me. Yritin puhelimessa selittää jotain aiempien suhteiden kummituksista ja taisin jopa sanoa, että vielä on kesää jäljellä, ollaan kavereita. Ei sitä koskaan ole oikeita sanoja siihen, että ei vain tykkää toisesta. Mutta on parempi vedota omiin heikkouksiin kuin toisen, vaikka totuus olisi muuta.
Muistakaamme, että olimme olleet yhteensä vain kaksilla deiteillä. Siis vain deiteillä. Hän silti kehtasi vetää paskahalvaukset puhelimessa. Sanoi, että ei välittänyt levyistä, ihan sama, eikä olla enää kavereitakaan - klik. Seuraavaksi hän poisti minut facebookista ja muutti profiilikuvakseen ison keskisormen. Kiinnostavaa. Ja vielä kaksien deittien jälkeen. Hui.
Mitä tästä opimme? Pyydä aina kaverisi arvioimaan mies, jonka olet humalassa löytänyt.
hoodie allen and mike posner - evil woman (remix ft. elo)
the lonely island - jizz in my pants
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Ne treffit
Olen antamassa potkuja. Enkä tiedä miten tekisin sen.
Olin myöhässä. Oli helvetin kuuma päivä. Pyöräilin paikalle ja hikoilin. Hän laittaisi ruokaa kotonaan. Olin hankkinut kohtuullista roseeta, jonka olin oikeaoppisesti jäähdyttänyt valmiiksi omassa jääkaapissani. Hän näytti pulloa, jonka oli itse hankkinut valmiiksi. Hän nosti punkun jääkaapista, esitteli sitä, jotain libanonilaista. Hän laittoi pullon takaisin jääkaappiin, koska minä sanoin että juodaan omani ensin. En olisi koskenut tikullakaan hänen kylmään punkkuun, joka ei edes ollut ilmoittunut. Siis kuka pitää punaviiniä jääkaapissa tai edes tarjoilisi sitä suoraan avaamisen jälkeen - perusteet, perusteet.
Hän oli valmistanut liian tummuneita itämaisia jauhelihapihvejä ja israelilaista salaattia. Hän hermoili. Hän soitti musiikkia liian hiljaa. Näpräsin volaa vähän väliä kovemmalle, mutta hän hiljensi sen. Jotenkin aivan käsittämätöntä. On huono ominaisuus ihmisessä, jos haluaa kuunnella musiikkia hiljaa.
Paljon alkoi mennä pieleen. Hänen tietokone hajoili, ei voinut katsella elokuvia. Hänen telkkarinsakin hajoili. Kunnes hän viimein sai digiboksin toimimaan, ensimmäinen kanava joka rävähti auki oli mosaiikki kanava. Ja kaikkihan me tiedämme mitä siltä kanavalta katsellaan, hyvin vaivaisesti.
Kerroin hänelle myöhemmin, että myöhästyin, koska kävi kynsilakkaäksidentti. Hän kertoi jännittävänsä aika paljon. Pisteitä tosin vähän siitä, ettei sitä liikaa huomannut. En tiedä mitä odotin tältä tapaamiselta, olin vain kiinnostunut ja utelias näkemään tällaistakin. Mutta nyt tiedän. Tiedän mitä en halua.
Käteen jäi kaksi ceedeetä ja tupakka-aski lahjaksi. Sovimme myös menevämme elokuviin, katsomaan eclipseä. Nyt on kuitenkin pakko perua. Liian ahdistavaa. Hän on liian ihastunut. Minua ällöttää. Elämäni ehkä karmeimmat treffit, vaikka olikin perusmukavaa. Ei pitäisi kännissä arvoida ihmisten olevan lastesi isiä.
Pyydän lukijoiltani anteeksi piknikrunosekoilujani. Ihana saada taas oma kyyninen ja kylmä itsensä takaisin.
Rima korkealle ja muille potkut. I've gotta fire his ass.
reggae-eroa:
posteljoona & ystävät - miks en osaa
jukka poika - viikko sitten
raappana - karu totuus
Olin myöhässä. Oli helvetin kuuma päivä. Pyöräilin paikalle ja hikoilin. Hän laittaisi ruokaa kotonaan. Olin hankkinut kohtuullista roseeta, jonka olin oikeaoppisesti jäähdyttänyt valmiiksi omassa jääkaapissani. Hän näytti pulloa, jonka oli itse hankkinut valmiiksi. Hän nosti punkun jääkaapista, esitteli sitä, jotain libanonilaista. Hän laittoi pullon takaisin jääkaappiin, koska minä sanoin että juodaan omani ensin. En olisi koskenut tikullakaan hänen kylmään punkkuun, joka ei edes ollut ilmoittunut. Siis kuka pitää punaviiniä jääkaapissa tai edes tarjoilisi sitä suoraan avaamisen jälkeen - perusteet, perusteet.
Hän oli valmistanut liian tummuneita itämaisia jauhelihapihvejä ja israelilaista salaattia. Hän hermoili. Hän soitti musiikkia liian hiljaa. Näpräsin volaa vähän väliä kovemmalle, mutta hän hiljensi sen. Jotenkin aivan käsittämätöntä. On huono ominaisuus ihmisessä, jos haluaa kuunnella musiikkia hiljaa.
Paljon alkoi mennä pieleen. Hänen tietokone hajoili, ei voinut katsella elokuvia. Hänen telkkarinsakin hajoili. Kunnes hän viimein sai digiboksin toimimaan, ensimmäinen kanava joka rävähti auki oli mosaiikki kanava. Ja kaikkihan me tiedämme mitä siltä kanavalta katsellaan, hyvin vaivaisesti.
Kerroin hänelle myöhemmin, että myöhästyin, koska kävi kynsilakkaäksidentti. Hän kertoi jännittävänsä aika paljon. Pisteitä tosin vähän siitä, ettei sitä liikaa huomannut. En tiedä mitä odotin tältä tapaamiselta, olin vain kiinnostunut ja utelias näkemään tällaistakin. Mutta nyt tiedän. Tiedän mitä en halua.
Käteen jäi kaksi ceedeetä ja tupakka-aski lahjaksi. Sovimme myös menevämme elokuviin, katsomaan eclipseä. Nyt on kuitenkin pakko perua. Liian ahdistavaa. Hän on liian ihastunut. Minua ällöttää. Elämäni ehkä karmeimmat treffit, vaikka olikin perusmukavaa. Ei pitäisi kännissä arvoida ihmisten olevan lastesi isiä.
Pyydän lukijoiltani anteeksi piknikrunosekoilujani. Ihana saada taas oma kyyninen ja kylmä itsensä takaisin.
Rima korkealle ja muille potkut. I've gotta fire his ass.
reggae-eroa:
posteljoona & ystävät - miks en osaa
jukka poika - viikko sitten
raappana - karu totuus
torstai 8. heinäkuuta 2010
Kuningasperjantai
Ajettiin rantaraittia lujaa, ikkunat alhaalla ja posteljoona täysillä. Avattiin hiukset ja huudatettiin ryöstökalastajaa viereisiin autoihin. Valoissa heitettiin hymyt bemulle, mutta ennenkuin hämmentynyt mieskuski mustissa laseissaan ehti vastata, olimme jo kaukana.
Perjantai oli mitä mahtavin. Elämäni runollisimpien treffien jälkihekumoissa sain kuulla vielä oikein hyviä uutisia. Ystäväni kepa oli juuri päässyt toivomaansa teatterikouluun. Tätä tunnelmoidessamme lähdimme ravintola helsingen kuningassoundia kuuntelemaan. Minä, kepa ja rautainen ystäväni virve kilistelimme proseccoa vanhassakaupungissa terassilla täydellisen upeana kesäpäivänä. Kepa muisti mainita, ettei piccolopulloista sopinut juoda pillillä, muutoin skumpat vaahtoaisivat yli. Keskittyneinä imien katselimme nopsajalkaa ja posteljoonaa. Päätti joona kiivetä puuhunkin laulamaan, vaikka paha-nuutti on ehkä se söpömpi.
Matka jatkui virven kanssa keskustaan. Kaasuttelimme esplanadille vilkutellen olds mobileille, jotka nekin olivat kokoontuneet kerran kesässä jälleen torille. Päätimme lähteä etsimään skumppaa bakersista, kunnes poke pysäytti meidät. Emme kuulemma olleet tarpeeksi vanhan näköisiä, vaikka ikää kyllä riitti. Yläkerrassa kerrottiin tarjouksenkin jo loppuneen, ja me päätimme lähteä erottajalle. Määränpäänä oli ehkä cuba, mutta pian keksittiin bulevardilta toscanini. Juuri sopivasti ravintolan terassilta oli vapautunut kahdenhengenpöytä johon pääsimme. Siemaillessamme kalliita, mutta erittäin hyviä talon viinejä vastapäiseen pöytään istui vielä peter franzen. Sanoinko jo, että perjantai oli hyvä päivä?
Ainiin, ja huomenna ois uudet treffit.
nopsajalka - lanteilla
Perjantai oli mitä mahtavin. Elämäni runollisimpien treffien jälkihekumoissa sain kuulla vielä oikein hyviä uutisia. Ystäväni kepa oli juuri päässyt toivomaansa teatterikouluun. Tätä tunnelmoidessamme lähdimme ravintola helsingen kuningassoundia kuuntelemaan. Minä, kepa ja rautainen ystäväni virve kilistelimme proseccoa vanhassakaupungissa terassilla täydellisen upeana kesäpäivänä. Kepa muisti mainita, ettei piccolopulloista sopinut juoda pillillä, muutoin skumpat vaahtoaisivat yli. Keskittyneinä imien katselimme nopsajalkaa ja posteljoonaa. Päätti joona kiivetä puuhunkin laulamaan, vaikka paha-nuutti on ehkä se söpömpi.
Matka jatkui virven kanssa keskustaan. Kaasuttelimme esplanadille vilkutellen olds mobileille, jotka nekin olivat kokoontuneet kerran kesässä jälleen torille. Päätimme lähteä etsimään skumppaa bakersista, kunnes poke pysäytti meidät. Emme kuulemma olleet tarpeeksi vanhan näköisiä, vaikka ikää kyllä riitti. Yläkerrassa kerrottiin tarjouksenkin jo loppuneen, ja me päätimme lähteä erottajalle. Määränpäänä oli ehkä cuba, mutta pian keksittiin bulevardilta toscanini. Juuri sopivasti ravintolan terassilta oli vapautunut kahdenhengenpöytä johon pääsimme. Siemaillessamme kalliita, mutta erittäin hyviä talon viinejä vastapäiseen pöytään istui vielä peter franzen. Sanoinko jo, että perjantai oli hyvä päivä?
Ainiin, ja huomenna ois uudet treffit.
nopsajalka - lanteilla
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Se piknik
Haluaisin kirjoittaa pelkästään don huonojen kappaleen tuulee sanat tähän. Se on se mitä tunnen.
Kaupunki on niin kaunis. Puistot ja nurmikot, ihmiset loikoilee ulkona ja poutapilvet lipuu ohi. Ei ole huolia. Tuulee. Hän on tuonut filtin. Tehnyt voileipiä ja ostanut persikoita. Minä pyöräilen paikalle, hän odottaa jo. Ehkä on jopa vähän viileää, me näemme toisemme uudestaan. Hän hymyilee kivasti, itseasiassa oikein kivasti. Minä pyörittelen hiuksiani. Olen liian otettu syödäkseni mitään. Jossain kuuluu kitaramusiikki. Hänkin on tuonut ipodinsa.
Haluaisin olla ihan sitä mitä olen. Huomaisiko hän minut sellaisena. Uutena ihmisenä. Puistossa tuulee. Polttelemme tupakkaa, jotta hyttyset häviäisivät. Hänellä on edelleen siniset silmät, nyt niissä on vihreän sävyjä.
Kuuntelen töissä kuinka tuskafestareiden bassot vavisuttavat seiniä. Tiedän että hän on siellä.
don huonot - tuulee
Kaupunki on niin kaunis. Puistot ja nurmikot, ihmiset loikoilee ulkona ja poutapilvet lipuu ohi. Ei ole huolia. Tuulee. Hän on tuonut filtin. Tehnyt voileipiä ja ostanut persikoita. Minä pyöräilen paikalle, hän odottaa jo. Ehkä on jopa vähän viileää, me näemme toisemme uudestaan. Hän hymyilee kivasti, itseasiassa oikein kivasti. Minä pyörittelen hiuksiani. Olen liian otettu syödäkseni mitään. Jossain kuuluu kitaramusiikki. Hänkin on tuonut ipodinsa.
Haluaisin olla ihan sitä mitä olen. Huomaisiko hän minut sellaisena. Uutena ihmisenä. Puistossa tuulee. Polttelemme tupakkaa, jotta hyttyset häviäisivät. Hänellä on edelleen siniset silmät, nyt niissä on vihreän sävyjä.
Kuuntelen töissä kuinka tuskafestareiden bassot vavisuttavat seiniä. Tiedän että hän on siellä.
don huonot - tuulee
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Juhannuspäivä ja isto
Juhannus todella sekoitti kaiken, mutta vain väliaikaisesti.
Olimme jo aiemmin päättäneet palata kaupunkiin juhannuspäivällä. Meillä oli ostettu liput we love helsinki tansseihin yklle ja mukava porukkakin muotoutunut seuraksi. Perjantain sateet ja synkät mielialat väistyivät mitä lähemmäs helsinkiä matkasimme. Aurinko paistoi kirkkaammin kilometri kilometriltä yhä enemmän saavuttaessamme kaupungin rajoja.
Aloitimme singstaretkoilla luonani ja pynttäytyneinä hyppäsimme bussiin ja yklle. Ykn edessä vastaan tulikin kansainvälinen ystäväni ja aiempi treffikumppanini calle. Calle ei voinut jäädä kauaksi aikaa, koska hänen ystävänsä voi pahoin. Me jatkoimme sisälle. Jonossa kuuntelimme kuinka eräs morsian valkoisessa höyhenpuvussaan tinki seurueensa sisäänpääsymaksuista.
Viisikymmentäluvun suomi-iskelmä ja lennokas tunnelma osuivat nappiin. Ystäviäni ja minua haettiin tanssimaan ja oli niin hauskaa. Tilan pienuus teki tapahtumasta intiimin ja iloisen. Välkehtivä diskopallo ja kaikkien retropukeutuminen muistuttivat siitä, että oli ollut erittäin oikea päätös tulla takaisin kaupunkiin. Helsinkiromantiikka on rakkaus.
Uskomatonta oli, että törmäilin jälleen menneisyyden miehiini. Yläasteaikainen kesäinen ihastukseni jutteli kanssani pitkään, ja ehdimme jopa sivuta sitä yläasteaikaakin ja mitä silloin oikein kävi välillämme. Kotikaupungistani oli myös paikalla muitakin poikia. Opiskelukavereitakin näki, myös nollan ihana sinipaitainen baarimikko näkyi jossain päin tanssilattiaa. Mutta sitten vastaan tuli isto.
Suunnitelma lähteä jatkoille kannelmäkeen tuli esille jossain vaiheessa iltaa. Olin juuri nähnyt iston. Hänen kanssaan olimme tunteneet myös yläasteajoilta asti, mutta emme koskaan erityisen läheisesti. Isto pyysi tanssimaan. Ja pian kävi selväksi, että emme tanssineet enää niinkuin vanhat ystävykset tanssisivat. Pyysin hänet mukaan jatkoille ja hän lähti mukaan.
Sitten ajoimme taksilla kaverin vanhempien asunnolle, jossa meno jatkui tavalla, jolla ne yleensä jatkoilla jatkuvat. Aamulla lähdimme iston kanssa yhdessä bussilla keskustaan, mutta pysähdyimme vielä jäätelölle kotikortteliini. Edellisillan mekossa oli juuri sopiva olla ulkona lämpimänä päivänä, syödä mehujäätä ja katsella vaan kun aurinko paistoi.
" -- niin jonoa juhannuksena." Kukalie katkera sinkku näitä keksinyt, tämänkertainen tuntui jotenkin sopivan tilanteeseen. Tällä kerralla huomattiin myös kuinka sujuvasti kannattaa yhdistää mökkijuhannus ja kaupunkijuhannus. Kiitos siis kaikille rakkaille ystäville, jotka olitte mukana juhlapyhien juhannushullutteluissa. Ja kaiken jälkeen minulla on edelleen treffit huomenna. Ja olen niin innoissani!
"Just remember to fall in love, there's nothing else, there's nothing else."
chemical brothers - swoon (lindstrom and prins thomas remix)
Olimme jo aiemmin päättäneet palata kaupunkiin juhannuspäivällä. Meillä oli ostettu liput we love helsinki tansseihin yklle ja mukava porukkakin muotoutunut seuraksi. Perjantain sateet ja synkät mielialat väistyivät mitä lähemmäs helsinkiä matkasimme. Aurinko paistoi kirkkaammin kilometri kilometriltä yhä enemmän saavuttaessamme kaupungin rajoja.
Aloitimme singstaretkoilla luonani ja pynttäytyneinä hyppäsimme bussiin ja yklle. Ykn edessä vastaan tulikin kansainvälinen ystäväni ja aiempi treffikumppanini calle. Calle ei voinut jäädä kauaksi aikaa, koska hänen ystävänsä voi pahoin. Me jatkoimme sisälle. Jonossa kuuntelimme kuinka eräs morsian valkoisessa höyhenpuvussaan tinki seurueensa sisäänpääsymaksuista.
Viisikymmentäluvun suomi-iskelmä ja lennokas tunnelma osuivat nappiin. Ystäviäni ja minua haettiin tanssimaan ja oli niin hauskaa. Tilan pienuus teki tapahtumasta intiimin ja iloisen. Välkehtivä diskopallo ja kaikkien retropukeutuminen muistuttivat siitä, että oli ollut erittäin oikea päätös tulla takaisin kaupunkiin. Helsinkiromantiikka on rakkaus.
Uskomatonta oli, että törmäilin jälleen menneisyyden miehiini. Yläasteaikainen kesäinen ihastukseni jutteli kanssani pitkään, ja ehdimme jopa sivuta sitä yläasteaikaakin ja mitä silloin oikein kävi välillämme. Kotikaupungistani oli myös paikalla muitakin poikia. Opiskelukavereitakin näki, myös nollan ihana sinipaitainen baarimikko näkyi jossain päin tanssilattiaa. Mutta sitten vastaan tuli isto.
Suunnitelma lähteä jatkoille kannelmäkeen tuli esille jossain vaiheessa iltaa. Olin juuri nähnyt iston. Hänen kanssaan olimme tunteneet myös yläasteajoilta asti, mutta emme koskaan erityisen läheisesti. Isto pyysi tanssimaan. Ja pian kävi selväksi, että emme tanssineet enää niinkuin vanhat ystävykset tanssisivat. Pyysin hänet mukaan jatkoille ja hän lähti mukaan.
Sitten ajoimme taksilla kaverin vanhempien asunnolle, jossa meno jatkui tavalla, jolla ne yleensä jatkoilla jatkuvat. Aamulla lähdimme iston kanssa yhdessä bussilla keskustaan, mutta pysähdyimme vielä jäätelölle kotikortteliini. Edellisillan mekossa oli juuri sopiva olla ulkona lämpimänä päivänä, syödä mehujäätä ja katsella vaan kun aurinko paistoi.
" -- niin jonoa juhannuksena." Kukalie katkera sinkku näitä keksinyt, tämänkertainen tuntui jotenkin sopivan tilanteeseen. Tällä kerralla huomattiin myös kuinka sujuvasti kannattaa yhdistää mökkijuhannus ja kaupunkijuhannus. Kiitos siis kaikille rakkaille ystäville, jotka olitte mukana juhlapyhien juhannushullutteluissa. Ja kaiken jälkeen minulla on edelleen treffit huomenna. Ja olen niin innoissani!
"Just remember to fall in love, there's nothing else, there's nothing else."
chemical brothers - swoon (lindstrom and prins thomas remix)
Juhannusaatto ja antero
Hän muisti minut. Oli myös harmissaan, kun olimme hukanneet toisemme lauantaiyöllä. Nyt näemme huomenna. Hän ehdotti puistopiknikkiä.
Juhannusta edeltävä viikko pyörähti nopeasti. Olin vielä flunssainen, ehkä pienesti epäonnistuminen edellisen heilani kanssa vaikutti asiaan. Melko hyvin pääsin kuitenkin alakuloisista ajatuksista eroon, koska olin vihdoin löytänyt viikonlopun mysteeripoikani. Ja me olimme näkemässä - ja olin niin innoissani. Olen edelleen innoissani. Juhannus kuitenkin sekoitti pakan.
Viikolla olimme ensin mascotissa jukka poikaa kuuntelemassa. Seuraavaana päivänä juhannussuunnitelmia tehdessämme kävimme ensin rotterdamissa, kunnes päätimme tsekkaa uuden cafe pirittan. Sieltä jotenkin päädyimme taas mascottiin, jossa ehkä ainut ilo on valtavan komea aussibaarimikko. Mascotin reggae stompit ovat kans kivoja.
Suunnitelmien mukaan lähdimme perjantaiaamulla mökille saaristoon. Suunnitelmien mukaan tarkoitus oli myös etsiä antero. Anterot ovat niitä nuorempia poikia, joita luulee vanhemmiksi, ehkä jopa oman ikäiseksi, mutta paljastuvat aina vähintään viittä vuotta nuoremmiksi tai enemmän. Ensimmäisen alkuperäisen anteron kohtasimme keväällä korjaamolla posteljoonan keikalla - hänen nimensä olikin antero. Anterot ovat siitä myös ihania, kun he eivät ollenkaan osaa arvaa kuinka vanha itse todella on.
Juhannusaatto sujui mökkipuuhastellen, mutta illalla lähdimme viinitonkat kangaskasseissa rannalle. Kävelimme heleän punertavan taivaan alla suomifilmimaisemissa rantaa kohden. Matkalla tapasimmekin kivannäköisiä poikia, joista yksi ei ollenkaan ollut pahempi. Hiekkarannalle päästyämme meidät pyydettiin lähestulkoon heti lähipöytään istumaan. Kutsujat olivat keski-ikäistyviä vanhempia, joista eräs äiti pisti heti merkille minun ja ystäväni hieman nuorekkaamman iän. Äiti aloitti ylpeilevällä puheella esittelemään meitä omalle pojalleen. "Tuo on minun poikani tuolla pöydän päässä, tommi täyttää ensi viikolla 18! Ei yhtään hullumman näköinen, eihän tytöt. Tommi, hei tommi katso täällä on tyttöjä, vilkuta tommi!" Tommi vilkutti vaivaantuneesti ja hymyili perään valloittavasti. Tommi osoittautuikin olleen juuri se kivannäköinen poika hiekkatieltä, jota olimme aiemmin vilkuilleet vienosti hymyillen. Seuraavaksi tommin äiti katsoi meitä silmät pyöreinä ja suu auki kertoessamme, että itseasiassa tässä ollaan juuri vähintään ne viisi vuotta vanhempia. Vaikea sanoa oliko äiti kiitollinen tästä paljastuksesta vai vain hämmentynyt omasta humalatilastaan.
Anterot ovat ihania, mutta ilmenneiden asioiden jälkeen peli pitää jättää kesken. Lähdimmekin takaisin mökille vetämään kännit ja kokemaan niitä syvimpiä humalahoureisia valaistumisen hetkiä. Niitä juhannuksesta oltiin kuitenkin tultu hakemaan.
omistan tämän kaikille maailman pikku anteroille <3
lady gaga - alejandro (rusko's papuseria remix)
Juhannusta edeltävä viikko pyörähti nopeasti. Olin vielä flunssainen, ehkä pienesti epäonnistuminen edellisen heilani kanssa vaikutti asiaan. Melko hyvin pääsin kuitenkin alakuloisista ajatuksista eroon, koska olin vihdoin löytänyt viikonlopun mysteeripoikani. Ja me olimme näkemässä - ja olin niin innoissani. Olen edelleen innoissani. Juhannus kuitenkin sekoitti pakan.
Viikolla olimme ensin mascotissa jukka poikaa kuuntelemassa. Seuraavaana päivänä juhannussuunnitelmia tehdessämme kävimme ensin rotterdamissa, kunnes päätimme tsekkaa uuden cafe pirittan. Sieltä jotenkin päädyimme taas mascottiin, jossa ehkä ainut ilo on valtavan komea aussibaarimikko. Mascotin reggae stompit ovat kans kivoja.
Suunnitelmien mukaan lähdimme perjantaiaamulla mökille saaristoon. Suunnitelmien mukaan tarkoitus oli myös etsiä antero. Anterot ovat niitä nuorempia poikia, joita luulee vanhemmiksi, ehkä jopa oman ikäiseksi, mutta paljastuvat aina vähintään viittä vuotta nuoremmiksi tai enemmän. Ensimmäisen alkuperäisen anteron kohtasimme keväällä korjaamolla posteljoonan keikalla - hänen nimensä olikin antero. Anterot ovat siitä myös ihania, kun he eivät ollenkaan osaa arvaa kuinka vanha itse todella on.
Juhannusaatto sujui mökkipuuhastellen, mutta illalla lähdimme viinitonkat kangaskasseissa rannalle. Kävelimme heleän punertavan taivaan alla suomifilmimaisemissa rantaa kohden. Matkalla tapasimmekin kivannäköisiä poikia, joista yksi ei ollenkaan ollut pahempi. Hiekkarannalle päästyämme meidät pyydettiin lähestulkoon heti lähipöytään istumaan. Kutsujat olivat keski-ikäistyviä vanhempia, joista eräs äiti pisti heti merkille minun ja ystäväni hieman nuorekkaamman iän. Äiti aloitti ylpeilevällä puheella esittelemään meitä omalle pojalleen. "Tuo on minun poikani tuolla pöydän päässä, tommi täyttää ensi viikolla 18! Ei yhtään hullumman näköinen, eihän tytöt. Tommi, hei tommi katso täällä on tyttöjä, vilkuta tommi!" Tommi vilkutti vaivaantuneesti ja hymyili perään valloittavasti. Tommi osoittautuikin olleen juuri se kivannäköinen poika hiekkatieltä, jota olimme aiemmin vilkuilleet vienosti hymyillen. Seuraavaksi tommin äiti katsoi meitä silmät pyöreinä ja suu auki kertoessamme, että itseasiassa tässä ollaan juuri vähintään ne viisi vuotta vanhempia. Vaikea sanoa oliko äiti kiitollinen tästä paljastuksesta vai vain hämmentynyt omasta humalatilastaan.
Anterot ovat ihania, mutta ilmenneiden asioiden jälkeen peli pitää jättää kesken. Lähdimmekin takaisin mökille vetämään kännit ja kokemaan niitä syvimpiä humalahoureisia valaistumisen hetkiä. Niitä juhannuksesta oltiin kuitenkin tultu hakemaan.
omistan tämän kaikille maailman pikku anteroille <3
lady gaga - alejandro (rusko's papuseria remix)
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Kohtalokas lauantai tai näin tapaat ystävämiehiä
Kansainvälinen uusi ystävämieheni kutsui meidät seuraavana päivänä kotibileisiin. Ne eivät kuitenkaan olleet hänen juhlansa, vaan yhden toisen uuden yhteisen ystävämiehen synttärit. Olimme kaikki tavanneet samana iltana cubassa - vain viikko sitten.
Lauantai alkoi kuitenkin yksistä toisista kotibileistä. Haukilahdessa oli vuotuiset taidefestivaalit erään asuinkommuunin järjestämänä. Rautainen ystäväni oli tuonut seuraamme mukaan myös hänen hollantilaisen ystävämiehensä. Ja mitä mainioin poika hän olikaan. Hänen kanssaan toivoin vielä juhlivani monta kertaa ja uskoutuvani poikaystävähuolistani mitä parhaimman platonisen rakkauden nimissä. Ilmassa oli turkkilaista vesipiipputupakkaa, paljon viiniä ja paljon vaihtareita.
Muutaman kulturellin tunnin jälkeen soitin kansainväliselle kaverilleni, mutta sainkin puhua loosessa tapaamani juristimiehen kanssa. Hän sanoi "tavataan varmaan baarissa sitten myöhemmin". Toivoin todella myös niin. Tehdessämme lähtöä suuren omakotitalon portaikossa, hollantilainen ystävämme alkoi juttelemaan yllättäen kiinaksi rautaisen ystäväni kanadalaisen homoystävän kanssa. Siis kiinaksi. Taidekommuunibileet muuttuivat kertaheitolla täysin uskomattomiksi.
Ajelimme kohti töölöä. Ehkä olimme jopa vähän harmissamme jättäessämme niin rennot ja boheemit illanvietot taaksemme. Tiesimme vain, että luvassa olisi fiinit nuorten stadiaikuisten kotibileet, jotka klassisesti olisivat isännän vanhempien kotona. Emme täysin tunteneet sieltä ketään etukäteen lukuunottamatta kansainvälistä kaveriani ja isäntää.
Olimme jo autossa sopineet, että hollantilainen tiedustelisi tältä edellisillan treffikumppaniltani hänen nais/miesaikeistaan. Saapuessamme ovesta sisään isäntä otti meidän heti vilpittömän lämpimästi vastaan ja tarjosi välittömästi sangriaa ja saarenmaata, pelattiin myös fisupeliä. Kansainvälinen ystäväni kuitenkin hämmensi päätäni lisää. Soitellessaan pianolla yann tierseniä ja amelieta, olin aivan hämilläni ja lähes punastellen kuuntelin, kun hän soitti niin kauniisti. Hän oli pyytänyt minut viereensä kuuntelemaan. Tiesin kuitenkin, että en ollut hänestä kiinnostunut. Hollantilainen kaverimme olikin ansiokkaasti tutkinut asian ja lopulta selvittänyt että miehellä oli ainakin ollut tyttöystäviä. Eikä hän ollut kiinnostunut minusta sillätavalla. Parempi niin.
Paikalla oli myös muita miehiä. Meitä jututti poikia, joilla oli valtavat hauikset ja he puhuivat jotain karaten sm-tasoista ja lääkisopinnoistaan. Juttelin isännän kanssa ruoanlaitosta ja hänen 80% vodkastaan, jolla hän aikoi kuulemma terästää sangriaa. Hän myös esitteli meille yhden kivan pojan. Tätä poikaa en todellakaan halunnut kaveriksi. Hänet halusin lasteni isäksi. Kävimme läpi uskomattomia keskusteluja, kuinka olimme kiinnostuneet niin samanlaisista asioista. Hänellä oli kivat siniset silmät. Hän pyysi minua myös jatkoille motellettiin. Terästetty booli alkoi uhkaavasti herpaannuttaa keskittymistä ja aamulla piti kuitenkin mennä töihin. Päätin silti lähteä jatkamaan.
Taksikämmien takia missasin pojan jonnekin. Enkä edes tiennyt hänen oikeaa nimeään. Epäonni kirpaisi, mutta baarin hyvä tunnelma pelasti vähän. Rautainen ystäväni pyörähti lyhyesti motelletissa, mutta minä jäin hollantilaisen ja muun juhlaseurueen kanssa tanssilattialle. Sopersin hollantilaiselle "we are so gonna be best friends this summer" ja hän vastasi "i know". Vastoin taas kaikkia odotuksia törmäsin myös samaisiin lukioystävämiehiini, joiden kanssa minun oli pitänyt mennä bilettämään jo monta kertaa. Miten tapaammekaan aina eripaikoissa aivan sattumalta.
Hollantilainen tuli saattamaan minua ritarillisesti taksijonoon, vaikka ulkona satoi. Kotona hyökkäsin facebookkiin etsimään tätä kadotettua poikaa, jonka mutkien jälkeen löysin vasta sunnuntai-illalla. Lähetin hänelle myös viestin. Nyt vähän jännittää, mitä tapahtuu.
tämä ekaks taustalle kato feat. jon - turn the lights off
sitten fiiliksen mukaan mille - crysteena ja ihan ehdoton pendulum - set me on fire
Lauantai alkoi kuitenkin yksistä toisista kotibileistä. Haukilahdessa oli vuotuiset taidefestivaalit erään asuinkommuunin järjestämänä. Rautainen ystäväni oli tuonut seuraamme mukaan myös hänen hollantilaisen ystävämiehensä. Ja mitä mainioin poika hän olikaan. Hänen kanssaan toivoin vielä juhlivani monta kertaa ja uskoutuvani poikaystävähuolistani mitä parhaimman platonisen rakkauden nimissä. Ilmassa oli turkkilaista vesipiipputupakkaa, paljon viiniä ja paljon vaihtareita.
Muutaman kulturellin tunnin jälkeen soitin kansainväliselle kaverilleni, mutta sainkin puhua loosessa tapaamani juristimiehen kanssa. Hän sanoi "tavataan varmaan baarissa sitten myöhemmin". Toivoin todella myös niin. Tehdessämme lähtöä suuren omakotitalon portaikossa, hollantilainen ystävämme alkoi juttelemaan yllättäen kiinaksi rautaisen ystäväni kanadalaisen homoystävän kanssa. Siis kiinaksi. Taidekommuunibileet muuttuivat kertaheitolla täysin uskomattomiksi.
Ajelimme kohti töölöä. Ehkä olimme jopa vähän harmissamme jättäessämme niin rennot ja boheemit illanvietot taaksemme. Tiesimme vain, että luvassa olisi fiinit nuorten stadiaikuisten kotibileet, jotka klassisesti olisivat isännän vanhempien kotona. Emme täysin tunteneet sieltä ketään etukäteen lukuunottamatta kansainvälistä kaveriani ja isäntää.
Olimme jo autossa sopineet, että hollantilainen tiedustelisi tältä edellisillan treffikumppaniltani hänen nais/miesaikeistaan. Saapuessamme ovesta sisään isäntä otti meidän heti vilpittömän lämpimästi vastaan ja tarjosi välittömästi sangriaa ja saarenmaata, pelattiin myös fisupeliä. Kansainvälinen ystäväni kuitenkin hämmensi päätäni lisää. Soitellessaan pianolla yann tierseniä ja amelieta, olin aivan hämilläni ja lähes punastellen kuuntelin, kun hän soitti niin kauniisti. Hän oli pyytänyt minut viereensä kuuntelemaan. Tiesin kuitenkin, että en ollut hänestä kiinnostunut. Hollantilainen kaverimme olikin ansiokkaasti tutkinut asian ja lopulta selvittänyt että miehellä oli ainakin ollut tyttöystäviä. Eikä hän ollut kiinnostunut minusta sillätavalla. Parempi niin.
Paikalla oli myös muita miehiä. Meitä jututti poikia, joilla oli valtavat hauikset ja he puhuivat jotain karaten sm-tasoista ja lääkisopinnoistaan. Juttelin isännän kanssa ruoanlaitosta ja hänen 80% vodkastaan, jolla hän aikoi kuulemma terästää sangriaa. Hän myös esitteli meille yhden kivan pojan. Tätä poikaa en todellakaan halunnut kaveriksi. Hänet halusin lasteni isäksi. Kävimme läpi uskomattomia keskusteluja, kuinka olimme kiinnostuneet niin samanlaisista asioista. Hänellä oli kivat siniset silmät. Hän pyysi minua myös jatkoille motellettiin. Terästetty booli alkoi uhkaavasti herpaannuttaa keskittymistä ja aamulla piti kuitenkin mennä töihin. Päätin silti lähteä jatkamaan.
Taksikämmien takia missasin pojan jonnekin. Enkä edes tiennyt hänen oikeaa nimeään. Epäonni kirpaisi, mutta baarin hyvä tunnelma pelasti vähän. Rautainen ystäväni pyörähti lyhyesti motelletissa, mutta minä jäin hollantilaisen ja muun juhlaseurueen kanssa tanssilattialle. Sopersin hollantilaiselle "we are so gonna be best friends this summer" ja hän vastasi "i know". Vastoin taas kaikkia odotuksia törmäsin myös samaisiin lukioystävämiehiini, joiden kanssa minun oli pitänyt mennä bilettämään jo monta kertaa. Miten tapaammekaan aina eripaikoissa aivan sattumalta.
Hollantilainen tuli saattamaan minua ritarillisesti taksijonoon, vaikka ulkona satoi. Kotona hyökkäsin facebookkiin etsimään tätä kadotettua poikaa, jonka mutkien jälkeen löysin vasta sunnuntai-illalla. Lähetin hänelle myös viestin. Nyt vähän jännittää, mitä tapahtuu.
tämä ekaks taustalle kato feat. jon - turn the lights off
sitten fiiliksen mukaan mille - crysteena ja ihan ehdoton pendulum - set me on fire
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Jukka Takalo oli oikeassa?
Perjantaina Bar teos ja tapakset. Odottelen hermostuneena treffikumppaniani. En tosin jännitä itse tapaamista niinkään paljon, vaan sitä, ovatko nämä tosiaan treffit.
Kun tapasimme ensimmäisen kerran cubassa, tilanne oli vähintään huvittava. Hän kehui ystäväni ihania haaremihousuja. Oletin toki, että vaatteita katselevalla hyvinpukeutuneella ja ennen kaikkea sliipatulla nuorella kansainvälisellä miehellä olisi vähintään itsekin poikaystävä. Emme ehtineet kauan tutustua tai jutella, kun minun piti jo lähteä. Pyysin kuitenkin hänen numeroaan. Ajattelin, että hänhän voisi ainakin kerran kesässä viedä minut dtmmään tanssimaan.
Löysin hänet myöhemmin tottakai facebookista. Sitten hän pyysi minut inboxissani tapaksille.
Tapasimme töiden jälkeen teoksella. Koko illan aikana en saanut selvyyttä siihen olimmeko kuitenkin tutustumassa ystävinä. Alunperin olin jo asennoitunut tulevaan dtm iltaamme, joten en edes osannut ajatella tilannetta toisin. Hän oli edelleen hyvinpukeutunut, jäi katselemaan vaateputiikkeja matkallamme nollaan, kertoi laulavansa kuorossa ja kommentoi muiden miesten pukeutumista. Nollassa oli alkamassa hesa shore, mutta hyvin hiljaisen alun takia vaihdoimme looseen.
Loosen ollessa äärimmäisen heteronormatiivinen, kummastelin hänen valintaa. Sinne kuitenkin menimme ja joimme olutta. Tupakkapaikalla hän iski meille lisää seuraa. Päädyimme afterworkkilaisten pöytään. Pluskolkyt juristeja ja vilan maahantuojia, ja kaikki kyselivät minulta jatkuvasti miten tunnen tämän pojan. Hän oli tosiaan niin spontaani ja innostunut. Juttelimme pluskolkyt naisten kanssa heidän häistään ja expoikaystävistään ja missä olivat tavanneet. Kirjastossa, lentokentällä, koulussa, kantakapakoisssaan.... Tajuttoman meneviä vielä ja ihania tapauksia (heistä voisi kirjoittaa ihan oman luvun). Treffikumppanini jäi vielä juhlimaan heidän kanssaan, kun minä lähdin viimeisellä sporalla kotiin ja aamuksi töihin.
Hullu ilta. En ollut saanut selvyyttä uuden kaverini mieltymyksiin, vaikka itse en hänestä ollut kuin ystävänä kiinnostunut. Hänen uusi juristiystävänsä sen sijaan oli ollut oikein miellyttävää seuraa. Ehkä tapaisimme vielä - ehkä nopeammin kuin osasin kuvitellakaan.
jukka takalo - jokainen on vähän homo
Kun tapasimme ensimmäisen kerran cubassa, tilanne oli vähintään huvittava. Hän kehui ystäväni ihania haaremihousuja. Oletin toki, että vaatteita katselevalla hyvinpukeutuneella ja ennen kaikkea sliipatulla nuorella kansainvälisellä miehellä olisi vähintään itsekin poikaystävä. Emme ehtineet kauan tutustua tai jutella, kun minun piti jo lähteä. Pyysin kuitenkin hänen numeroaan. Ajattelin, että hänhän voisi ainakin kerran kesässä viedä minut dtmmään tanssimaan.
Löysin hänet myöhemmin tottakai facebookista. Sitten hän pyysi minut inboxissani tapaksille.
Tapasimme töiden jälkeen teoksella. Koko illan aikana en saanut selvyyttä siihen olimmeko kuitenkin tutustumassa ystävinä. Alunperin olin jo asennoitunut tulevaan dtm iltaamme, joten en edes osannut ajatella tilannetta toisin. Hän oli edelleen hyvinpukeutunut, jäi katselemaan vaateputiikkeja matkallamme nollaan, kertoi laulavansa kuorossa ja kommentoi muiden miesten pukeutumista. Nollassa oli alkamassa hesa shore, mutta hyvin hiljaisen alun takia vaihdoimme looseen.
Loosen ollessa äärimmäisen heteronormatiivinen, kummastelin hänen valintaa. Sinne kuitenkin menimme ja joimme olutta. Tupakkapaikalla hän iski meille lisää seuraa. Päädyimme afterworkkilaisten pöytään. Pluskolkyt juristeja ja vilan maahantuojia, ja kaikki kyselivät minulta jatkuvasti miten tunnen tämän pojan. Hän oli tosiaan niin spontaani ja innostunut. Juttelimme pluskolkyt naisten kanssa heidän häistään ja expoikaystävistään ja missä olivat tavanneet. Kirjastossa, lentokentällä, koulussa, kantakapakoisssaan.... Tajuttoman meneviä vielä ja ihania tapauksia (heistä voisi kirjoittaa ihan oman luvun). Treffikumppanini jäi vielä juhlimaan heidän kanssaan, kun minä lähdin viimeisellä sporalla kotiin ja aamuksi töihin.
Hullu ilta. En ollut saanut selvyyttä uuden kaverini mieltymyksiin, vaikka itse en hänestä ollut kuin ystävänä kiinnostunut. Hänen uusi juristiystävänsä sen sijaan oli ollut oikein miellyttävää seuraa. Ehkä tapaisimme vielä - ehkä nopeammin kuin osasin kuvitellakaan.
jukka takalo - jokainen on vähän homo
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Näin nostat viehätyskerrointasi
On tiettyjä ilmiöitä, jotka kulkevat käsi kädessä. Niihin usein liittyy täysin hallitsemattomia ja ennalta-arvaamattomia elementtejä, vaikka välillä voi yrittää taktikoida. Uusien suhteiden suossa on tiettyjä muuttujia, joiden kanssa voi pelailla.
On olemassa perinteisiä esimerkkejä miesten strategioista, kuten vauvaa tai koiraa ulkoiluttava mies keräisi naisten katseet tai vihkisormusta väläyttelevä voisi lisätä onnistumisprosenttiaan. Mukamas. Näissä kuitenkin mennään väärin. Vauvat ja koirat kertovat vain parisuhdenihkeilystä ja fakkiintuneesta elämisestä. Sormukset, kuten aiemmassa tekstissäni totesin, kertovat vain häiriintyneistä moraaliarvoista. Mutta jossain tilanteissa katseita ja huomiota alkaa vaan valua. Naisten kohdalla nämä hetket ovat erityisesti silloin, kun niitä vähiten kaipaa. Näin kävi minulle.
Viikko, jolloin tapasin edellisen heilani, oli hullu. Kaiken lisäksi, että todella löysimme toisemme, törmäilin kaikkiin vanhoihin ja uusiin tuttavuuksiin. Kohtalolla on siis huumorintajua. Kun sitä kuvittelee ummistavansa silmänsä muilta miehiltä, sitä todella itseasiassa tekeytyy houkuttelevammaksi.
Viikon alussa törmäsin vaihtarikaveriini, joka sattumalta oli tullut töihin helsinkiin. Jäimme pitämään yhteyttä - hänen aloitteesta. Toiseksi vastaan tuli bakersissa lukiokaverini, jonka kanssa sovimme uudestaan menevämme bilettämään joku kerta yhdessä - hänen aloitteesta. Kolmanneksi, ensimmäinen keväinen ihastukseni oli minuun yhteydessä - hänen aloitteesta. Sitten löysin cubasta maan mainioimman homomiehen, jonka kanssa sovimme ehdottomasti menevämme juhlimaan - minun aloitteesta. Nyt vaikuttaa tosin siltä, että mies ei ollutkaan homo ja haluaa viedä minut syömään tapaksia - hänen aloitteesta.
Tilanne oli ongelmallinen. Olisin halunnut keskittyä yhteen mieheen kerralla, mutta vihje pitää silmät avoinna tuli sitäkin räikeämmin esille. Ilmeisesti ihastumisen huuma ja flirttaileva asenne nostattavat omaa viehätyskerrointa. Ongelmallista on myös tilanteen tiedostaminen, leuhkaksi tai diivaksi ei kannata ruveta. Myönteistä on silti se, että yhden säpinän ehtyessä varastosta voi poimia aina uuden.
Kannattaa siis ihastua, hehkua ja iloita elämästä, niin se alkaa tarttua muihinkin. Kotiin ei kannata jäädä.
kymppilinja feat. mariska - minä
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
On olemassa perinteisiä esimerkkejä miesten strategioista, kuten vauvaa tai koiraa ulkoiluttava mies keräisi naisten katseet tai vihkisormusta väläyttelevä voisi lisätä onnistumisprosenttiaan. Mukamas. Näissä kuitenkin mennään väärin. Vauvat ja koirat kertovat vain parisuhdenihkeilystä ja fakkiintuneesta elämisestä. Sormukset, kuten aiemmassa tekstissäni totesin, kertovat vain häiriintyneistä moraaliarvoista. Mutta jossain tilanteissa katseita ja huomiota alkaa vaan valua. Naisten kohdalla nämä hetket ovat erityisesti silloin, kun niitä vähiten kaipaa. Näin kävi minulle.
Viikko, jolloin tapasin edellisen heilani, oli hullu. Kaiken lisäksi, että todella löysimme toisemme, törmäilin kaikkiin vanhoihin ja uusiin tuttavuuksiin. Kohtalolla on siis huumorintajua. Kun sitä kuvittelee ummistavansa silmänsä muilta miehiltä, sitä todella itseasiassa tekeytyy houkuttelevammaksi.
Viikon alussa törmäsin vaihtarikaveriini, joka sattumalta oli tullut töihin helsinkiin. Jäimme pitämään yhteyttä - hänen aloitteesta. Toiseksi vastaan tuli bakersissa lukiokaverini, jonka kanssa sovimme uudestaan menevämme bilettämään joku kerta yhdessä - hänen aloitteesta. Kolmanneksi, ensimmäinen keväinen ihastukseni oli minuun yhteydessä - hänen aloitteesta. Sitten löysin cubasta maan mainioimman homomiehen, jonka kanssa sovimme ehdottomasti menevämme juhlimaan - minun aloitteesta. Nyt vaikuttaa tosin siltä, että mies ei ollutkaan homo ja haluaa viedä minut syömään tapaksia - hänen aloitteesta.
Tilanne oli ongelmallinen. Olisin halunnut keskittyä yhteen mieheen kerralla, mutta vihje pitää silmät avoinna tuli sitäkin räikeämmin esille. Ilmeisesti ihastumisen huuma ja flirttaileva asenne nostattavat omaa viehätyskerrointa. Ongelmallista on myös tilanteen tiedostaminen, leuhkaksi tai diivaksi ei kannata ruveta. Myönteistä on silti se, että yhden säpinän ehtyessä varastosta voi poimia aina uuden.
Kannattaa siis ihastua, hehkua ja iloita elämästä, niin se alkaa tarttua muihinkin. Kotiin ei kannata jäädä.
kymppilinja feat. mariska - minä
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Emobaggage
Miten joku voikaan saada oman pään niin pyörälle, että laiminlyö kaiken. Ajatuksissa vain yksi asia. Vakavin kaikista on kuitenkin rike omaa feminiinistä ylpeyttään kohtaan. Voin tunnustaa, että en ole ollut oma itseni parin viikon ajan.
Tapasin siis jokin aika sitten tämän oikein kivan pojan. Ja meillä olikin huippukivaa. Ensimmäinen viikko kului huumassa, jossa kukaan ei nukkunut öisin ja aamulla töissä suoriutui puolinaisesti. Ajatukset ajautuivat mataliin balleriinakenkiin, koska poika oli lyhyt. Eikä sekään tuntunut haittaavan. Tuntui vain kivalta ajatella jostakusta niin pitkälle, että olisi valmis hylkäämään korot. Ja hän oli niin hyvännäkönen. Toisella viikolla huuma laantui, huomasin sen itsestäni ja huomasin sen hänestä. Oli meillä vielä hyviä hetkiä, mutta tuntui, että ei rakkaudenkesä voi vielä tähän päättyä. Haluan tapailla vielä muitakin. Tuli lopulta tilanne, jossa kävimme läpi jotenkin sen epämukavan ihmissuhdekeskustelun. Meillä molemmilla oli taustalla pitkät suhteet, joissa vielä oli työstämistä. Ymmärrän siis kyllä. Emobaggage kummallakin. Itse olisin ollut valmis jo päästämään menneistä irti.
Viime viikkojen kohokohtiin kuitenkin kuului myös sato jazz birdlandissa, jossa ihana tuomo prättälä soitteli kaikki parhaat läpi. Sex and the city 2 leffailta ja cosmot tyttöjen kanssa - kiitos siitä, ootte parhautta! Kreisibiletystä vaihtarikavereiden kanssa Huumassa, love you guys! Mascotin reggae stomp skasessiot ja afterwork cubassa. Green Dayn elämää järisyttävä keikka (!!!!) ja mukavat tuparit lauantaina, jotka päättyivät aina ihanaan cubaan. Ja tosiaan fifa world cup on alkanut ja jos et vielä seuraa, niin alahan!
Tänään kuitenkin heräsin siihen, että tämä kesä on vasta kaiken alkua. Jokainen kiva poika on yksi etappi eteenpäin. Feminiininen ylpeys on palautettu ja kymmensenttiset pumpsit taas jalassa lähden ulos.
ensiks voi kuunnella tän aste - normipäivä sitte bärdi - mä tarjoon feat. illi
mä tarjoon aina mun muruille!
Tapasin siis jokin aika sitten tämän oikein kivan pojan. Ja meillä olikin huippukivaa. Ensimmäinen viikko kului huumassa, jossa kukaan ei nukkunut öisin ja aamulla töissä suoriutui puolinaisesti. Ajatukset ajautuivat mataliin balleriinakenkiin, koska poika oli lyhyt. Eikä sekään tuntunut haittaavan. Tuntui vain kivalta ajatella jostakusta niin pitkälle, että olisi valmis hylkäämään korot. Ja hän oli niin hyvännäkönen. Toisella viikolla huuma laantui, huomasin sen itsestäni ja huomasin sen hänestä. Oli meillä vielä hyviä hetkiä, mutta tuntui, että ei rakkaudenkesä voi vielä tähän päättyä. Haluan tapailla vielä muitakin. Tuli lopulta tilanne, jossa kävimme läpi jotenkin sen epämukavan ihmissuhdekeskustelun. Meillä molemmilla oli taustalla pitkät suhteet, joissa vielä oli työstämistä. Ymmärrän siis kyllä. Emobaggage kummallakin. Itse olisin ollut valmis jo päästämään menneistä irti.
Viime viikkojen kohokohtiin kuitenkin kuului myös sato jazz birdlandissa, jossa ihana tuomo prättälä soitteli kaikki parhaat läpi. Sex and the city 2 leffailta ja cosmot tyttöjen kanssa - kiitos siitä, ootte parhautta! Kreisibiletystä vaihtarikavereiden kanssa Huumassa, love you guys! Mascotin reggae stomp skasessiot ja afterwork cubassa. Green Dayn elämää järisyttävä keikka (!!!!) ja mukavat tuparit lauantaina, jotka päättyivät aina ihanaan cubaan. Ja tosiaan fifa world cup on alkanut ja jos et vielä seuraa, niin alahan!
Tänään kuitenkin heräsin siihen, että tämä kesä on vasta kaiken alkua. Jokainen kiva poika on yksi etappi eteenpäin. Feminiininen ylpeys on palautettu ja kymmensenttiset pumpsit taas jalassa lähden ulos.
ensiks voi kuunnella tän aste - normipäivä sitte bärdi - mä tarjoon feat. illi
mä tarjoon aina mun muruille!
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Menen mielummin jumppaan ja muita kuolemattomia
Vielä tasan viikko sitten tilanne oli aivan eri. Äärimmäisen lupaava kesä ei ollut vielä alkanut tai kellään ei ollut vielä mitään sutinaa.
Mutta palataanpa taaksepäin vielä alkukevääseen. Lunta taisi olla maassa, mutta rakkaudenkesä oli hyvin aluillaan. Tutustuin silloin yhteen poikaan, joka ei lopulta kiinnostanut enään niin paljon. Painiskelinkin kauan asian kanssa miten hänelle tilanteen ilmaisisin. Mitä silloin pitäisi sanoa tai miten asia pitäisi esittää? Jonkun tunteet siinä jokatapauksessa saa kolauksen. Kun tuli hetki taas, jolloin hän pyysi minua mukaansa ulos, huomasin toteavani hänelle, olen menossa jumppaan. Jos ihminen lähtee mielummin urheilemaan kuin heilastelemaan, tulisi se ottaa varteenotettavana vinkkinä suhteen tulevaisuudesta. Pitäkää tämä mielessä. Mutta jos olette molemmat menossa urheilemaan kertoo se vain terveellisistä elämäntavoista.
Toinen kuolematon ilmeni joutuessani vastaamaan kysymykseen, haluatko lähteä ulos syömään joskus. Kauhean kiva kun sellaisia kysytään, mutta jos hälytyskellot alkavat heti soimaan, ei se lupaa hyvää. Minua pyydettiin syömään saslikiin ja saslikhan ei ole kaikista edullisin illallispaikka. Tästä kehkeytyi saslik-kysymys. Jos mies pyytää liian hienoon paikkaan syömään heti ensimmäisellä kerralla hän on joko A neitsyt tai B naistenmies. Tämä nyrkkisääntö on pitänyt ainakin koko kevään - eikä koskaan pettänyt.
Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa kaikki kuolemattomat on heitettävä sivuun. Edellisessä tekstissä taivastelin jotain ihastumisesta, mutta nyt viime viikon kallekeikan jälkeen on oikeasti jotain merkittävämpää käynnissä. Olen tavannut ihan oikeasti kivan, hyvännäköisen (!) pojan ja joka kerta siitä vaan hämmentyy, että kivoja ihmisiä todellakin löytää, yllättävistäkin paikoista. Ja on kesä! Ja kaikilla ystävilläni on hullusti sutinaa. Absurdia. En mene enää ikinä jumppaan.
pulsedriver - the whistle song - solar patrol mix
Mutta palataanpa taaksepäin vielä alkukevääseen. Lunta taisi olla maassa, mutta rakkaudenkesä oli hyvin aluillaan. Tutustuin silloin yhteen poikaan, joka ei lopulta kiinnostanut enään niin paljon. Painiskelinkin kauan asian kanssa miten hänelle tilanteen ilmaisisin. Mitä silloin pitäisi sanoa tai miten asia pitäisi esittää? Jonkun tunteet siinä jokatapauksessa saa kolauksen. Kun tuli hetki taas, jolloin hän pyysi minua mukaansa ulos, huomasin toteavani hänelle, olen menossa jumppaan. Jos ihminen lähtee mielummin urheilemaan kuin heilastelemaan, tulisi se ottaa varteenotettavana vinkkinä suhteen tulevaisuudesta. Pitäkää tämä mielessä. Mutta jos olette molemmat menossa urheilemaan kertoo se vain terveellisistä elämäntavoista.
Toinen kuolematon ilmeni joutuessani vastaamaan kysymykseen, haluatko lähteä ulos syömään joskus. Kauhean kiva kun sellaisia kysytään, mutta jos hälytyskellot alkavat heti soimaan, ei se lupaa hyvää. Minua pyydettiin syömään saslikiin ja saslikhan ei ole kaikista edullisin illallispaikka. Tästä kehkeytyi saslik-kysymys. Jos mies pyytää liian hienoon paikkaan syömään heti ensimmäisellä kerralla hän on joko A neitsyt tai B naistenmies. Tämä nyrkkisääntö on pitänyt ainakin koko kevään - eikä koskaan pettänyt.
Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa kaikki kuolemattomat on heitettävä sivuun. Edellisessä tekstissä taivastelin jotain ihastumisesta, mutta nyt viime viikon kallekeikan jälkeen on oikeasti jotain merkittävämpää käynnissä. Olen tavannut ihan oikeasti kivan, hyvännäköisen (!) pojan ja joka kerta siitä vaan hämmentyy, että kivoja ihmisiä todellakin löytää, yllättävistäkin paikoista. Ja on kesä! Ja kaikilla ystävilläni on hullusti sutinaa. Absurdia. En mene enää ikinä jumppaan.
pulsedriver - the whistle song - solar patrol mix
tiistai 25. toukokuuta 2010
Supernaisten superviikkoja
Uskon vakaasti, että naiset ovat kyvykkäämpiä kuin miehet. Me pyöritämme elämän monia osa-alueita yhtä aikaa. Multitasking. Emme kuitenkaan stressaa tai pode ikäkriisejä, teemme sen mitä haluamme tehdä. Olemme naisellisia, maskuliinisia, liikumme sukupuoliroolien ja -odotusten molemmin puolin. Ja kaikki käy. Meidän tekemisiämme ei katsota pahalla. Somethingtwenty - naiset ovat uutta sukupolvea, uusia pelaajia.
Viikkoni vierähti supervauhdilla. Vai pitäisikö jo aloittaa toissa viikon perjantaista? Vapunjälkeinen arkeenpaluuahdistus ei kestänyt liiakseen, kun järjestimme kalliokaljoittelut (lue piknik). Päivä oli kevään kuumin perjantai ja tunnelmoimme upeita maisemia ja mukavaa seuraa. Maalaiskaveripoikani oli myös kutsuttu ja hauskaahan oli. Ilta päättyi singstarjatkojen kautta aamuhampurilaiselle. Mahtavista kekkereistä jäi jäljelle viininpunainen entinen vihreä filtti, huikeita valokuvia ja puheluita aamuneljältä - missä ne jatkot olikaan? Lauantaina pyörähdimme koffarin kaatopaikalla ja erianrannassa pelaamassa petankkia poikien kanssa. Rautainen ystäväni oli alkanut tapailemaan loosetuttavuuttamme ja olin siitä kovin iloinen. Kun hyvä kala jää koukkuun, kannattaa siihen keskittyä hetkeksi - ainakin petankkipelin ajaksi.
Seuraavana maanantaina koitti ystäväni kandijuhlat, kiitosta maistuvasta kinuskikakusta! Perjantai taas alkoi korkatessa saksalaisen koulun edessä. Jatkoimme rantakallioille tunnelmoimaan ilmoja ja punaviiniä - oli meillä juustoakin. Pyöräilimme sitten erottajabaariin, jossa mustalaisrytimen tahdittamana innoistuimme tanssimaan cubaan. Tanssimme pilkkuun asti - pyöräillen ei tarvitse huolehtia kotiinpaluusta. Jäimme istuskelemaan tienreunaan, kunnes kaksi mukavaa miestä cubasta tuli juttelemaan. Päädyin kyysäämään toista samaisille rantakallioille, joilla päivällä olimme aloitelleet. Toinen otti taksin. Luokanopettajan ja hammaslääkärin kanssa katselimme auringonnousua aamukuuteen, kunnes muistimme kello kymmenen zumbatunnin. Tehounet ja brassimusan siivittämänä päivä lähti uuteen nousuun. Illan ukkosmyrskyn kuitenkin missasin päikkäreiden takia. Toisaalta näin oli hyvä, koska lauantaina päädyimme vielä bakersiin, jossa törmäiltiin lukiokavereihin. Yöbussilla kotiin ja sunnuntaina olikin leffa ja pannukakku-päivä.
Tämä viikko alkoi pelaten jalkapalloa sateessa (tein maalin), jalkapallofanaattisen vappuheilan muistelolla myöskin fifa world cup ja etelä-afrikkafiilistelyllä. Viime viikkoon tosiaan kaiken lisäksi kuului vielä töitä, koulujuttuja ja jumppaan joka päivä. Kuka sanoi, ettei kaikki voisi olla mahdollista?
shakira featuring freshlyground - waka waka (this time for africa) (the official 2010 fifa world cup song)
Viikkoni vierähti supervauhdilla. Vai pitäisikö jo aloittaa toissa viikon perjantaista? Vapunjälkeinen arkeenpaluuahdistus ei kestänyt liiakseen, kun järjestimme kalliokaljoittelut (lue piknik). Päivä oli kevään kuumin perjantai ja tunnelmoimme upeita maisemia ja mukavaa seuraa. Maalaiskaveripoikani oli myös kutsuttu ja hauskaahan oli. Ilta päättyi singstarjatkojen kautta aamuhampurilaiselle. Mahtavista kekkereistä jäi jäljelle viininpunainen entinen vihreä filtti, huikeita valokuvia ja puheluita aamuneljältä - missä ne jatkot olikaan? Lauantaina pyörähdimme koffarin kaatopaikalla ja erianrannassa pelaamassa petankkia poikien kanssa. Rautainen ystäväni oli alkanut tapailemaan loosetuttavuuttamme ja olin siitä kovin iloinen. Kun hyvä kala jää koukkuun, kannattaa siihen keskittyä hetkeksi - ainakin petankkipelin ajaksi.
Seuraavana maanantaina koitti ystäväni kandijuhlat, kiitosta maistuvasta kinuskikakusta! Perjantai taas alkoi korkatessa saksalaisen koulun edessä. Jatkoimme rantakallioille tunnelmoimaan ilmoja ja punaviiniä - oli meillä juustoakin. Pyöräilimme sitten erottajabaariin, jossa mustalaisrytimen tahdittamana innoistuimme tanssimaan cubaan. Tanssimme pilkkuun asti - pyöräillen ei tarvitse huolehtia kotiinpaluusta. Jäimme istuskelemaan tienreunaan, kunnes kaksi mukavaa miestä cubasta tuli juttelemaan. Päädyin kyysäämään toista samaisille rantakallioille, joilla päivällä olimme aloitelleet. Toinen otti taksin. Luokanopettajan ja hammaslääkärin kanssa katselimme auringonnousua aamukuuteen, kunnes muistimme kello kymmenen zumbatunnin. Tehounet ja brassimusan siivittämänä päivä lähti uuteen nousuun. Illan ukkosmyrskyn kuitenkin missasin päikkäreiden takia. Toisaalta näin oli hyvä, koska lauantaina päädyimme vielä bakersiin, jossa törmäiltiin lukiokavereihin. Yöbussilla kotiin ja sunnuntaina olikin leffa ja pannukakku-päivä.
Tämä viikko alkoi pelaten jalkapalloa sateessa (tein maalin), jalkapallofanaattisen vappuheilan muistelolla myöskin fifa world cup ja etelä-afrikkafiilistelyllä. Viime viikkoon tosiaan kaiken lisäksi kuului vielä töitä, koulujuttuja ja jumppaan joka päivä. Kuka sanoi, ettei kaikki voisi olla mahdollista?
shakira featuring freshlyground - waka waka (this time for africa) (the official 2010 fifa world cup song)
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Ja kuinkas sitten kävikään
Olin siis ihastunut. Vappu koitti viikon päästä ja putki jatkui. Oli upeaa palata vaihtokaupunkiini ja tavata kaikki. Tavata kaikki ihanat ystävät, kotikulmat ja kuluttaa kenkiä kaduilla, joilla joskus olin niin surullisena kulkenut. Olihan syksyllä sydämeni jäänyt sinne. Nyt kaikki oli toisin. Saatoin hyvästellä toisen kotikaupunkini oikeasti ja oikeasti tuntea surua siitä, että jätin rakkaan paikan ja vaihtoaikani taakseni. Closure.
Palasin Helsinkiin kaikkien valmistautuessa vuoden rankimpaan juhlintaan. Halusin olla Suomessa tätä varten, halusin nähdä Helsingin uusin silmin ja tuntea, mitä se kaikki on. Haalareissa ja lakeissa kuljimme kahden päivän ajan keskustan ja ullanlinnan välimatkaa. Aatto oli kuitenkin mitä ihmeellisin urheilusuoritus. Olin kaikesta huolimatta hankkinut liput kolmiin juhliin - ehkä olin ollut optimistinen.
Päivällä tähtitorninmäellä, myöhemmin mantalla, istuskelua kirkon portailla. Sitten kylmä tajuaminen, pitää alkaa juomaan alkoholitonta, jos mielii vielä ehtiä we love helsinki tansseihin korjaamolle. Armoton stoppi ja löysin itseni vesiselvänä tanssilattialta valssaamassa hameessa ja koroissa. Mihin haalari oli kadonnut? Kylmä tajuaminen, että kreisibailausvappuni oli tätä menoa vaarassa, kotiin vaihtamaan haalarit takaisin päälle.
Matkalla tavastian kulmalle tapasin yllättäen maalaispoikani, mutta jatkoimme eri bileisiin. Kaverit odottivat jo hämiksen vappujuhlinnassa ja puolenyön aikaan pääsin vielä loistavasti mukaan. Koko talo tanssi ja musiikki soi joka kerroksella ja ulkona satoi, vaikka se ei ketään haitannut. Löysin vanhoja koulukavereita, joiden kanssa salmarishottien kumoaminen tuntui maailman parhaalta ja ajattelin, miksi ikinä emme enää pidä yhteyttä. Rengastusbileistä tuttu baarimikkopoikakin löytyi ja saimme osaksemme kiitosta, kun olimme pitäneet lupauksemme tulla hämiksen vappuun.
Aamu. Heräsin tunteeseen, on pakko päästä piknikille. Jos jotain vappuna päättä tehdä, on se piknikille meneminen ensimmäinen. Krapulaa vastaan on taisteltava, se on osa suoritusta. Jatkoimme juhlintaa ulliksella entropyn tahdissa ja kun aurinko alkoi vihdoin paistamaan kolmen jälkeen päivällä, tuntui ettei haluaisi olla enään missään muualla.
Vappuviikkooni kuului myös yksi vappuheila, ne missatut kolmannet bileet carusellissa, yksi ihmissuhdekeskustelu, jossa selvisi, että ihastukseni kohde seurustelee ja jumalattoman kuraiset lenkkarit.
Tästä kaikesta on tällä hetkellä kulunut lähes kolme viikkoa. Loppukevään tunteiden aallokko on vaihtunut kesään, aurinkoon ja uusiin tuttavuuksiin. Niin, ennen vappua saatoin olla ihastunut, nyt olen ehkä sitä edelleen - vain eri poikaan.
timo lassy - early move
Palasin Helsinkiin kaikkien valmistautuessa vuoden rankimpaan juhlintaan. Halusin olla Suomessa tätä varten, halusin nähdä Helsingin uusin silmin ja tuntea, mitä se kaikki on. Haalareissa ja lakeissa kuljimme kahden päivän ajan keskustan ja ullanlinnan välimatkaa. Aatto oli kuitenkin mitä ihmeellisin urheilusuoritus. Olin kaikesta huolimatta hankkinut liput kolmiin juhliin - ehkä olin ollut optimistinen.
Päivällä tähtitorninmäellä, myöhemmin mantalla, istuskelua kirkon portailla. Sitten kylmä tajuaminen, pitää alkaa juomaan alkoholitonta, jos mielii vielä ehtiä we love helsinki tansseihin korjaamolle. Armoton stoppi ja löysin itseni vesiselvänä tanssilattialta valssaamassa hameessa ja koroissa. Mihin haalari oli kadonnut? Kylmä tajuaminen, että kreisibailausvappuni oli tätä menoa vaarassa, kotiin vaihtamaan haalarit takaisin päälle.
Matkalla tavastian kulmalle tapasin yllättäen maalaispoikani, mutta jatkoimme eri bileisiin. Kaverit odottivat jo hämiksen vappujuhlinnassa ja puolenyön aikaan pääsin vielä loistavasti mukaan. Koko talo tanssi ja musiikki soi joka kerroksella ja ulkona satoi, vaikka se ei ketään haitannut. Löysin vanhoja koulukavereita, joiden kanssa salmarishottien kumoaminen tuntui maailman parhaalta ja ajattelin, miksi ikinä emme enää pidä yhteyttä. Rengastusbileistä tuttu baarimikkopoikakin löytyi ja saimme osaksemme kiitosta, kun olimme pitäneet lupauksemme tulla hämiksen vappuun.
Aamu. Heräsin tunteeseen, on pakko päästä piknikille. Jos jotain vappuna päättä tehdä, on se piknikille meneminen ensimmäinen. Krapulaa vastaan on taisteltava, se on osa suoritusta. Jatkoimme juhlintaa ulliksella entropyn tahdissa ja kun aurinko alkoi vihdoin paistamaan kolmen jälkeen päivällä, tuntui ettei haluaisi olla enään missään muualla.
Vappuviikkooni kuului myös yksi vappuheila, ne missatut kolmannet bileet carusellissa, yksi ihmissuhdekeskustelu, jossa selvisi, että ihastukseni kohde seurustelee ja jumalattoman kuraiset lenkkarit.
Tästä kaikesta on tällä hetkellä kulunut lähes kolme viikkoa. Loppukevään tunteiden aallokko on vaihtunut kesään, aurinkoon ja uusiin tuttavuuksiin. Niin, ennen vappua saatoin olla ihastunut, nyt olen ehkä sitä edelleen - vain eri poikaan.
timo lassy - early move
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Ihastunut
Ei turhaan keväästä puhuta sitä mitä siitä puhutaan. Moni ystäväpiiristäni on kusessa, pihkassa, lätkässä tai muuten vain innostunut. Itse olen vastoin kaikkia odotuksia ihastunut. Oletin, että menisi aikaa ennekuin voisin taas tuntea näin. Olin ehkä unohtanutkin miltä se tuntui.
Kaikki alkoi viime keskiviikkona tavastialla. Esiintymässä villa nah, helsinki 78-82 ja joku tv offin levyjulkkarit, joka ei oikeasti kiinnostanut enää ketään täydellisen villa nahin jälkeen. Tultiin kaverin kanssa myös ilmaiselle kakulle, mansikkarahkamarsipaanikakkua. Hyvä musiikki tekee jotain ihmiselle. Askel kevenee, hymyilyttää ja tekee mieli vain lisää. Tekee mieli hymyillä hipsteripojille, jotka musanörtteinä vakavina kuulostelevat biittiä ja syntsaa. Mutta ei tänä iltana vielä tapahtunut mitään.
Perjantaina vastoin kaikkia odotuksia päädyin oppialani iltamiin, joissa en todellakaan olettanut tapaavani yhtään ketään. Olin kuullut, että paikalla olisi ilmaista punkkua. Hyvässä maistissa kuuntelimme proffia ja huokailimme kaikista kuumimpien perään. Ilta jatkui kaislassa ja päädyin juttelemaan yhden kivan pojan kanssa. Vastoin kaikkia odotuksia meillä oli paljon yhteistä. Ja vastoin kaikkia odotuksia jaoimme saman bussimatkan kotiin - tosin eri pysäkeille. Hän sanoi, että oli tosi kiva tutustua.
Pari päivää kului pelkästään hämmennyksessä. Kivoja ihmisiä voi vielä tavata jossain. Kivoja musapoikia. Minua on kehotettu nyt vain nauttimaan tästä tunteesta, vaikka lähinnä koen sen kiusallisen häiritsevänä. Vappu ja monet pre-vappubileet tuloillaan, ja ajatukset ovat kaukana juhlimisesta - häiritsevää.
Vastoin kaikkia odotuksia palaan huomenna vaihto-opiskelukaupunkiini kreisibilettämään - ehkä se helpottaa.
jónsi - animal arithmetic
Kaikki alkoi viime keskiviikkona tavastialla. Esiintymässä villa nah, helsinki 78-82 ja joku tv offin levyjulkkarit, joka ei oikeasti kiinnostanut enää ketään täydellisen villa nahin jälkeen. Tultiin kaverin kanssa myös ilmaiselle kakulle, mansikkarahkamarsipaanikakkua. Hyvä musiikki tekee jotain ihmiselle. Askel kevenee, hymyilyttää ja tekee mieli vain lisää. Tekee mieli hymyillä hipsteripojille, jotka musanörtteinä vakavina kuulostelevat biittiä ja syntsaa. Mutta ei tänä iltana vielä tapahtunut mitään.
Perjantaina vastoin kaikkia odotuksia päädyin oppialani iltamiin, joissa en todellakaan olettanut tapaavani yhtään ketään. Olin kuullut, että paikalla olisi ilmaista punkkua. Hyvässä maistissa kuuntelimme proffia ja huokailimme kaikista kuumimpien perään. Ilta jatkui kaislassa ja päädyin juttelemaan yhden kivan pojan kanssa. Vastoin kaikkia odotuksia meillä oli paljon yhteistä. Ja vastoin kaikkia odotuksia jaoimme saman bussimatkan kotiin - tosin eri pysäkeille. Hän sanoi, että oli tosi kiva tutustua.
Pari päivää kului pelkästään hämmennyksessä. Kivoja ihmisiä voi vielä tavata jossain. Kivoja musapoikia. Minua on kehotettu nyt vain nauttimaan tästä tunteesta, vaikka lähinnä koen sen kiusallisen häiritsevänä. Vappu ja monet pre-vappubileet tuloillaan, ja ajatukset ovat kaukana juhlimisesta - häiritsevää.
Vastoin kaikkia odotuksia palaan huomenna vaihto-opiskelukaupunkiini kreisibilettämään - ehkä se helpottaa.
jónsi - animal arithmetic
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Ne nuoremmat pojat
Kävimme sitten rengastamassa. Täytyy tunnustaa, että seuraavan aamun töiden takia juhliminen ja tilanteiden tarkkaileminen jäi lyhyeen. Tosiaan on hyvä työskennellä välillä, jotta tuo yöelämä ei aivan konkurssiin vetäisi ja voi siemailla viiniä arkenakin.
Liekö heikon mainostuksen takia, bileet alkoivat aika hiljaisesti. Puolenyön aikoihin kun lopulta ihmisiä valui etkoiltaan paikalle, ikäväkseni huomasin, että ensimmäisinä tulivat fuksipojat. Olenhan jo aiemmin kirjoitellut oikeasta ajoituksesta ja siitä, kuinka hieman vanhempi polvi tulee vähän myöhemmin. Tämä piti paikkansa myös opiskelijabileissä. Kovin hentoposkisia poikia piiritteli ja pyysi saada istumaan samaan pöytään. Ja eihän siinä mitään, jos itse olisin vielä ensimmäisen vuoden opiskelija. Läsnä olikin panostaneita fuksityttöjä, jotka varmana pääsivät pokaamaan sinä iltana. Varteenotettavimmat pojat olivatkin osakunnan omia aktiiveja baarin takana - toivottavasti tapaamme vappuna.
Lauantai jatkui punavuoritupareissa, joissa ihanat hankentytöt viihdyttivät varsin koomisilla kommenteillaan. Hankentytöt ovat juuri sellaisia kuin ajatteletkin niiden olevan ja pienessä maistissa he ovat sitä vielä enemmän. Silti aivan ihania. Lauantai oli myös ilta ystävyydelle. Kävellessäni yöllä annankatua kamppiin hoidin puhelimessa erään ystävyyden määrittelevän keskustelun. Soitin maalaispojalleni, että voisin olla hänen ystävä. Toivon, että se sopi hänellekin. Eihän ystäviä koskaan voi olla liikaa.
Keskiviikkona svenska talande klubben korjaamolla ja hästpojken esiintyi. Graniporukoista ei tietoakaan, vaan sen sijaan mahtavaa ruotsalaista soitantaa ja kännistä laulua - viskiä lavalla. Pisteet myös vesikampauskosketinsoittajalle - me tykättiin sun valkoisista lakerikengistä ja tunnelmoinnista! Jos olisin bändäri isolla beellä, olisin lähtenyt takahuoneeseen.
Jos ette ole vielä huomanneet, niin nyt todella on jo kevät. Se tarkoittaa sitä, että jos ei vielä korkeasaaren kautta ole pistäytynyt, niin viimeistään itsestään alkaa huomamaan, että ajatukset ajautuvat romantiikan ja kesäöiden puolelle. Silloin nuoremmatkin pojat tuntuvat mahdollisilta ajatuksilta.
she & him - this is not a test
Liekö heikon mainostuksen takia, bileet alkoivat aika hiljaisesti. Puolenyön aikoihin kun lopulta ihmisiä valui etkoiltaan paikalle, ikäväkseni huomasin, että ensimmäisinä tulivat fuksipojat. Olenhan jo aiemmin kirjoitellut oikeasta ajoituksesta ja siitä, kuinka hieman vanhempi polvi tulee vähän myöhemmin. Tämä piti paikkansa myös opiskelijabileissä. Kovin hentoposkisia poikia piiritteli ja pyysi saada istumaan samaan pöytään. Ja eihän siinä mitään, jos itse olisin vielä ensimmäisen vuoden opiskelija. Läsnä olikin panostaneita fuksityttöjä, jotka varmana pääsivät pokaamaan sinä iltana. Varteenotettavimmat pojat olivatkin osakunnan omia aktiiveja baarin takana - toivottavasti tapaamme vappuna.
Lauantai jatkui punavuoritupareissa, joissa ihanat hankentytöt viihdyttivät varsin koomisilla kommenteillaan. Hankentytöt ovat juuri sellaisia kuin ajatteletkin niiden olevan ja pienessä maistissa he ovat sitä vielä enemmän. Silti aivan ihania. Lauantai oli myös ilta ystävyydelle. Kävellessäni yöllä annankatua kamppiin hoidin puhelimessa erään ystävyyden määrittelevän keskustelun. Soitin maalaispojalleni, että voisin olla hänen ystävä. Toivon, että se sopi hänellekin. Eihän ystäviä koskaan voi olla liikaa.
Keskiviikkona svenska talande klubben korjaamolla ja hästpojken esiintyi. Graniporukoista ei tietoakaan, vaan sen sijaan mahtavaa ruotsalaista soitantaa ja kännistä laulua - viskiä lavalla. Pisteet myös vesikampauskosketinsoittajalle - me tykättiin sun valkoisista lakerikengistä ja tunnelmoinnista! Jos olisin bändäri isolla beellä, olisin lähtenyt takahuoneeseen.
Jos ette ole vielä huomanneet, niin nyt todella on jo kevät. Se tarkoittaa sitä, että jos ei vielä korkeasaaren kautta ole pistäytynyt, niin viimeistään itsestään alkaa huomamaan, että ajatukset ajautuvat romantiikan ja kesäöiden puolelle. Silloin nuoremmatkin pojat tuntuvat mahdollisilta ajatuksilta.
she & him - this is not a test
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Ennen kuin voi katsoa eteenpäin, voi vilkaista taakse
Tänään olemme menossa rengastusbileisiin. En yleensä pohdi tulevaa, koska kaikessa arvaamattomuudessaan sitä ei voi suunnitella etukäteen. Tämä ehkä kaikista puhutuin osakuntabile on kuitenkin tarkoitettu juuri itse asiaa varten. Eroaakohan se baaritoiminnasta, täytyisikö pukeutua eri tavalla vai käydäänkö siellä suoraan asiaan? Kun ei ole oletettavasti vaaraa kolmekymppisistä naimisissa olevista miehistä, ehkä tämä vastaakin yliopisto-opiskelijoiden teinidiskoa. Ja hyvä näin.
Normi baaritoiminta onkin nykyään erikoista. Tässä kirjoitteluni alusta asti olen huomannut erilaisia tapoja jolla miespuoliset alkavat lähestymään tyttöjä. Katse silmiin, lyhyt nyökkäys ja tällä oletetaan, että alkaisi herua.Toinen tapa on tulla suoraan juttelemaan ja kehua jotain. Kadulla huutelu baarista poistumisen jälkeen on kolmas. -Herkku puikot! Kaikkea tätä kuitenkin yhdistää katse. Ilman sitä kohtalokasta vilkaisua ei ala tapahtumaan yhtään mitään. Haluaisin olla romantikko ja ajatella, että ei siinä muuta tarvittaisi. Jossain kohtaa on kuitenkin hyvä alkaa puhumaan, ettei anna itsestään ihan tyhmää vaikutelmaa.
Toisaalta, ehkä tänään teinidiskossa saakin olla vähän yläasteelta.
david guetta - sexy bitch
Normi baaritoiminta onkin nykyään erikoista. Tässä kirjoitteluni alusta asti olen huomannut erilaisia tapoja jolla miespuoliset alkavat lähestymään tyttöjä. Katse silmiin, lyhyt nyökkäys ja tällä oletetaan, että alkaisi herua.Toinen tapa on tulla suoraan juttelemaan ja kehua jotain. Kadulla huutelu baarista poistumisen jälkeen on kolmas. -Herkku puikot! Kaikkea tätä kuitenkin yhdistää katse. Ilman sitä kohtalokasta vilkaisua ei ala tapahtumaan yhtään mitään. Haluaisin olla romantikko ja ajatella, että ei siinä muuta tarvittaisi. Jossain kohtaa on kuitenkin hyvä alkaa puhumaan, ettei anna itsestään ihan tyhmää vaikutelmaa.
Toisaalta, ehkä tänään teinidiskossa saakin olla vähän yläasteelta.
david guetta - sexy bitch
Jos olet varattu, älä iske vaan ehdota suoraan
Pääsiäinen ja siihen lukien muutkin pitkät juhlapyhät ovat erittäin kelvollista juhlimisaikaa. Ihmiset eivät stressaa duunista tai koulusta, vaan bilettävät kunnolla ja tarjoavat vieraille nuorille tytöille salmarishotteja. He myös ylistävät ala-asteelta alkaneita ystävyyksiä kuin kuolinvuoteellaan makaisivat. Kiitos fantastiselle rouvalle, joka kertoi jättäneensä muksut isovanhempien huomaan ja osti kaikille kierroksen kallessa torstaina. Olisinpa itse yhtä mahtava sitten.
Kallessa kuitenkin sattuu ja tapahtuu aina kun siellä käy - poikkeuksetta. Tapasimme miehiä, jotka innostuneesti juttelivat jalkapallosta ja avokätisesti tarjosivat jopa yhden general vit portionin. Kesken keskustelun, kaverini huomautti ystävällisesti, että miehellä on vasemmassa nimettömässään sormus. Lähdimme pian pois, mutta jäin miettimään mikä miestä vaivasi. Lähdetäänkö nykyään sormuksen kanssa asialle ja jututetaan tyttöjä, vaikka tilanteen voisi hoitaa nopeasti suoralla kysymyksellä? Kysymyksen esittäjällä, iskijällä, ei moraalista ongelmaa ole, hänhän asian jo esittää. Vaan pallo heitetään iskettävälle - voisinko minä olla varatun kanssa? Suora kysymys säästäisi aikaa, jota hukkaa tutustuessaan ilmeisesti varattuihin miehiin. Ystävälleni tuli myös ehdotteluja ja yksi poika kysyikin, että haittaako jos on tyttöystävä. Rehellisyys on plussaa, mutta se ei ole ok, että on tyttöystävä ja asialla kallessa - ei ollenkaan ok.
Pääsiäinen ja moraaliset aiheet seurasivat lauantaillekin. Itselleni oli löytynyt torstaina tuttavuus, joka ei enää selvinpäin ollutkaan erityisen jännittävä. Lähinnä hän oli reilusti vanhempi ja lyhyempi, joten se oli isoin ei. Asian ilmaisu toiselle osapuolelle on kuitenkin se hankalin vaihe, varsinkin jos toinen ottaa siitä jonkun henkisen kolauksen. Kiukuttelua ei kukaan jaksa, joten hoidin tämän tuttavuuden pois. Menimmekin sitten ystävien kanssa korjaamoon vielä samana iltana rauhoittumaan.
Sunnuntaina pyhät jatkuivat uuteen nousuun ja yllättäen ajoimmekin kallion tenkkaan. "Talonviini" oli alle kolme euroa, joten siitä ilahtuneina kuuntelimme kun yksi ystävä lauloi karaokea.Tenkassa ei nyt miehiä tapaa, sehän on selvä, mutta hauskaa meillä oli. Ne hetket ovat kuitenkin parhaimpia.
Haluaisin vielä lähettää terveisiä renne korppilalle, joka tuli vastaan torstaina nelosen sporassa stockan kohdalla. Sä olet ärsyttävä ja lahjakas.
helsinki 78-82 - cruisin
Kallessa kuitenkin sattuu ja tapahtuu aina kun siellä käy - poikkeuksetta. Tapasimme miehiä, jotka innostuneesti juttelivat jalkapallosta ja avokätisesti tarjosivat jopa yhden general vit portionin. Kesken keskustelun, kaverini huomautti ystävällisesti, että miehellä on vasemmassa nimettömässään sormus. Lähdimme pian pois, mutta jäin miettimään mikä miestä vaivasi. Lähdetäänkö nykyään sormuksen kanssa asialle ja jututetaan tyttöjä, vaikka tilanteen voisi hoitaa nopeasti suoralla kysymyksellä? Kysymyksen esittäjällä, iskijällä, ei moraalista ongelmaa ole, hänhän asian jo esittää. Vaan pallo heitetään iskettävälle - voisinko minä olla varatun kanssa? Suora kysymys säästäisi aikaa, jota hukkaa tutustuessaan ilmeisesti varattuihin miehiin. Ystävälleni tuli myös ehdotteluja ja yksi poika kysyikin, että haittaako jos on tyttöystävä. Rehellisyys on plussaa, mutta se ei ole ok, että on tyttöystävä ja asialla kallessa - ei ollenkaan ok.
Pääsiäinen ja moraaliset aiheet seurasivat lauantaillekin. Itselleni oli löytynyt torstaina tuttavuus, joka ei enää selvinpäin ollutkaan erityisen jännittävä. Lähinnä hän oli reilusti vanhempi ja lyhyempi, joten se oli isoin ei. Asian ilmaisu toiselle osapuolelle on kuitenkin se hankalin vaihe, varsinkin jos toinen ottaa siitä jonkun henkisen kolauksen. Kiukuttelua ei kukaan jaksa, joten hoidin tämän tuttavuuden pois. Menimmekin sitten ystävien kanssa korjaamoon vielä samana iltana rauhoittumaan.
Sunnuntaina pyhät jatkuivat uuteen nousuun ja yllättäen ajoimmekin kallion tenkkaan. "Talonviini" oli alle kolme euroa, joten siitä ilahtuneina kuuntelimme kun yksi ystävä lauloi karaokea.Tenkassa ei nyt miehiä tapaa, sehän on selvä, mutta hauskaa meillä oli. Ne hetket ovat kuitenkin parhaimpia.
Haluaisin vielä lähettää terveisiä renne korppilalle, joka tuli vastaan torstaina nelosen sporassa stockan kohdalla. Sä olet ärsyttävä ja lahjakas.
helsinki 78-82 - cruisin
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Se on hipsterilasit ja pipo
Perjantaina ystäväni valtavan lahjakas bändi soitti fridayssa. Olin myös vaikuttunut paikan ambientista huomattuani tankotanssitolpat esiintymislavan edessä. Jos et ole vielä kokeillut, niin mene kokeilemaan. Lauantai alkoi sen sijaan tampereelta. H. R. Giger, illallinen hämeenlinnassa ja janne kataja vaimoineen lapsineen vieruspöydässä. Kyllä maalla on mukavaa.
Kun tekee jotain jännittävää päivällä, ei voi vain mennä kotiin nukkumaan. Halusin lähteä toki ulos. Lauantai jatkui töölötuparien kautta looseen. Osa seurueesta lähti hurmioon, mutta hieman paikkaa vierastaen tiesin missä olisi ainakin hauskaa. Koko päivä oli ollut sumuinen ja iltaa kohden alkanut satamaan. Baariin jonottaminen ulkona teki kaikkien kampauksista mielenkiintoisempia. Helpompaa on jos käyttäisi pipoa.
Sisällä dresscode on selkeä. Pojilla on mustasankaiset lasit ja joka toisella vaihdellen päässä pipo. Asuun saattaa kuulua myös parta, mutta mielummin ei. Miksi meihin vetoaa koti-iskä lookki vai onko kysymyksessa urbaani grungeteini, joka ilmaisee aikuisenakin rebelliä luonnettaan? En välitä muodista, joten pukeudun villatakkiin? En myöskään jaksa lukea, joten hankin kuumintahottia silmälasit? Oli miten oli, mutta tämä vetoaa.
Tämä hipsteribiisi on omistettu kaikille maailman hipsteripojille. Me tykätään teist.
french horn rebellion - up all night
Kun tekee jotain jännittävää päivällä, ei voi vain mennä kotiin nukkumaan. Halusin lähteä toki ulos. Lauantai jatkui töölötuparien kautta looseen. Osa seurueesta lähti hurmioon, mutta hieman paikkaa vierastaen tiesin missä olisi ainakin hauskaa. Koko päivä oli ollut sumuinen ja iltaa kohden alkanut satamaan. Baariin jonottaminen ulkona teki kaikkien kampauksista mielenkiintoisempia. Helpompaa on jos käyttäisi pipoa.
Sisällä dresscode on selkeä. Pojilla on mustasankaiset lasit ja joka toisella vaihdellen päässä pipo. Asuun saattaa kuulua myös parta, mutta mielummin ei. Miksi meihin vetoaa koti-iskä lookki vai onko kysymyksessa urbaani grungeteini, joka ilmaisee aikuisenakin rebelliä luonnettaan? En välitä muodista, joten pukeudun villatakkiin? En myöskään jaksa lukea, joten hankin kuumintahottia silmälasit? Oli miten oli, mutta tämä vetoaa.
Tämä hipsteribiisi on omistettu kaikille maailman hipsteripojille. Me tykätään teist.
french horn rebellion - up all night
Myös Ilta alkaa nollasta
Kävi niin, että päivä alkoi nollassa. Lauantaiaamu, brunssi ja kirkkaansinipaitainen krapulainen baarimikko loivat valtavaa yhteenkuuluvuutta paikassa, jonne palaisin vielä illalla. Kävi niin, että illalla siellä olisi yhdet synttärijuhlat.
Joitakin tunteja myöhemmin nolla näytti yhä samalta. Sinipaitainen baarimikko odotti tiskin takana. Me olimme kuitenkin hyvin alotelleina jo juhlatunnelmissa. Tänään olisi myös Villa Nah ensilevyjulkkarit kuudennella linjalla, siispä tottakai levyä soitettiin läpi täälläkin. Illan edetessä dj:t siirtyivät vastaamaan musiikista. Yksi heistä näytti erehdyttävästi tuomas vimmalta. Tyttöjen kesken vetona, lähdin tiedustelemaan asiaa tarkemmin. Sain kuulla kirjailijan olevan kusipää, vaikka kuinka puolustin hänen kulturellia asemaansa. Eikai ole helppoa olla lahjakas ja ärsyttävä samaan aikaan. Yksi Corona vielä ja sitten tavastialle.
Lauantaitanssit olivat erikoinen sekoitus teinidiskoa ja rokkiklubia. Siellä saattoi tuntea itsensä kaiken ikäiseksi, ihmisten erilaisuus yllätti. Mukava, kuulemma dippatyötään tekevä teekkari tuli juttelemaan, mutta oma keskittymiskyky teki tilanteen varsin haasteelliseksi, olihan kello jo lähellä pilkkua. Ilta päättyi synttärisankarin kanssa rokaten ja toinen kaveri sai annettua numeronsa eteenpäin jollekin.
Aamulla heräsin leiman jälki poskessa.
feist - 1-2-3-4
Joitakin tunteja myöhemmin nolla näytti yhä samalta. Sinipaitainen baarimikko odotti tiskin takana. Me olimme kuitenkin hyvin alotelleina jo juhlatunnelmissa. Tänään olisi myös Villa Nah ensilevyjulkkarit kuudennella linjalla, siispä tottakai levyä soitettiin läpi täälläkin. Illan edetessä dj:t siirtyivät vastaamaan musiikista. Yksi heistä näytti erehdyttävästi tuomas vimmalta. Tyttöjen kesken vetona, lähdin tiedustelemaan asiaa tarkemmin. Sain kuulla kirjailijan olevan kusipää, vaikka kuinka puolustin hänen kulturellia asemaansa. Eikai ole helppoa olla lahjakas ja ärsyttävä samaan aikaan. Yksi Corona vielä ja sitten tavastialle.
Lauantaitanssit olivat erikoinen sekoitus teinidiskoa ja rokkiklubia. Siellä saattoi tuntea itsensä kaiken ikäiseksi, ihmisten erilaisuus yllätti. Mukava, kuulemma dippatyötään tekevä teekkari tuli juttelemaan, mutta oma keskittymiskyky teki tilanteen varsin haasteelliseksi, olihan kello jo lähellä pilkkua. Ilta päättyi synttärisankarin kanssa rokaten ja toinen kaveri sai annettua numeronsa eteenpäin jollekin.
Aamulla heräsin leiman jälki poskessa.
feist - 1-2-3-4
lauantai 20. maaliskuuta 2010
"Mä komppaan sua miltä susta ikinä tuntuukaan."
Kun kävelimme viimeksi kotiin, kun tajusimme, että todella kannattaa kävellä baarista kotiin, kuulimme lintujen laulavan. Kello oli lauantaiyöllä ehkä neljä ja kuulimme lintujen laulavan. Totesimme, että se oli merkki keväästä, terassikaudesta ja tulevista valoisista öistä, jolloin muuta ei tehdäkään kuin kävellä paikoista paikkoihin.
Monta tuntia ennen tätä olimme korjaamolla. Yona esiintyi ihanasti ihanan kokoonpanonsa kanssa. Maria Veitola seisoi vieressämme, ja mietin vain miksei hän pyytänyt meitä vieraiksi ohjelmaansa. Viskin, skumpan ja viinin jälkeen mielestäni olimme varsin kiinnostavia henkilöitä ja meillähän oli mielipiteitä. Keikan jälkeen hyppäsimme taksiin ja menimme bar looseen. Käynnissä oli club casino ja suomi-iskelmää soitettiin, kiitos rakkaudenkesä. Ann Christinen playboy soi ja ympärillä poikia pyöri. Tanssimme muutamien kanssa ja yksi lähti lopulta kanssamme samalle kotimatkalle. Mietin, voiko baarikavereista löytää jotain muutakin? Känninaste, toisen hakuasenne ja tosiasia, että vastassa on oikeasti täysin vieras ihminen, mietityttävät miten tunnistaa järjettömien tyyppien joukosta se yksi järkevä. Jos sitä ei löydy, ainakin voi lähteä verkostoitumaan ja muistaa, että kavereilla on aina lisää kavereita. Siksi maalaiskaveripojille voi antaa toisenkin mahdollisuuden.
Omat kaverit ovat kaikista tärkeintä. Heitä tuetaan kaikessa ja sen voi sanoa ääneen. Illan aikana kiinnostuksen ja silmäilyn kohteet vaihtuvat lennossa ja niin sen kuuluukin mennä. Ihan oikeasti sitä oikeaa ei tule vastaan yhdellä kertaa. Omat ystävät ovat kuitenkin pysyviä. Heidän kanssaan kävellään kotiin. Ja pojat tavataan erikseen.
ann christine - playboy, tottakai ku se tekstis lukee, mut sit tottakai tääki
groove armada - my friend
Monta tuntia ennen tätä olimme korjaamolla. Yona esiintyi ihanasti ihanan kokoonpanonsa kanssa. Maria Veitola seisoi vieressämme, ja mietin vain miksei hän pyytänyt meitä vieraiksi ohjelmaansa. Viskin, skumpan ja viinin jälkeen mielestäni olimme varsin kiinnostavia henkilöitä ja meillähän oli mielipiteitä. Keikan jälkeen hyppäsimme taksiin ja menimme bar looseen. Käynnissä oli club casino ja suomi-iskelmää soitettiin, kiitos rakkaudenkesä. Ann Christinen playboy soi ja ympärillä poikia pyöri. Tanssimme muutamien kanssa ja yksi lähti lopulta kanssamme samalle kotimatkalle. Mietin, voiko baarikavereista löytää jotain muutakin? Känninaste, toisen hakuasenne ja tosiasia, että vastassa on oikeasti täysin vieras ihminen, mietityttävät miten tunnistaa järjettömien tyyppien joukosta se yksi järkevä. Jos sitä ei löydy, ainakin voi lähteä verkostoitumaan ja muistaa, että kavereilla on aina lisää kavereita. Siksi maalaiskaveripojille voi antaa toisenkin mahdollisuuden.
Omat kaverit ovat kaikista tärkeintä. Heitä tuetaan kaikessa ja sen voi sanoa ääneen. Illan aikana kiinnostuksen ja silmäilyn kohteet vaihtuvat lennossa ja niin sen kuuluukin mennä. Ihan oikeasti sitä oikeaa ei tule vastaan yhdellä kertaa. Omat ystävät ovat kuitenkin pysyviä. Heidän kanssaan kävellään kotiin. Ja pojat tavataan erikseen.
ann christine - playboy, tottakai ku se tekstis lukee, mut sit tottakai tääki
groove armada - my friend
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Kun ikä, aika ja paikka kohtaavat
Perjantai ei ole se juhlapäivä. Sen oppii, kun on tullut tiettyyn ikään.
Iltamme alkoi bellystä, jossa the tinys esiintyi ensimmäisen kerran suomessa. Todella taitavaa menoa. Ympärillä ihmiset olivat kolmekymppisiä tai vanhempiakin, me olimme ehkä nuoremmasta päästä. Loistavaa soitantaa ja halpaa viiniä - matka jatkui luonnollisesti kulman taakse motellettiin. Paikasta aiemmin vaikuttuneena, perjantai motelletissa oli kuitenkin yllättävä. Ympärillä teinit pitivät hauskaa, tanssivat hyvin ja olihan meilläkin hauskaa. Oikeasti hauskaa. Teinipojissa on kuitenkin se ongelma, että kokemattomuudeltaan eivät kykene mihinkään tai sitten tulee ylilyöntejä. Kasvot eivät ole vielä raamintuneet tai olemus ole ryhdikkäämpi tai parta ei kasva. Mut hei, onha teinit ihanii, vaikka päätettiin, että motellettiin ei voi enää mennä perjantaisin.
Yhdenaikoihin lähdimme yhteistuumin lostariin, jossa me olisimme ne nuorimmat. Perjantai tosin osoittautui hiljaiseksi myös siellä, ja liikkeellä saattoi olla ehkä tavallista värikkäämpiä persoonia. Meidän ikämme arvattiin väärin ja yläkanttiin, huomionosoituksia ihan vääriltä miehiltä ja mukavin poika oli liian kännissä. Sillä on siis todella merkitystä, milloin juhlii ja missä. Nuorempi polvi ei juhli liian myöhään ja pluskakskymppiset tulevat vasta yhden jälkeen paikkoihin. Pitää vaan huolehtia, että itse on silloin niissä paikoissa. Perjantai on hankala päivä. Kotimatkalla ohittaessamme bar loosen, näytti siellä vielä ihan hyvältä.
Tänään kysyttiin alkossa paperit. Tulevia lauantai-iltoja odotellessa. <3
blink-182 - what's my age again ja totta helvetissä heti perään ke$ha - tik tok
Iltamme alkoi bellystä, jossa the tinys esiintyi ensimmäisen kerran suomessa. Todella taitavaa menoa. Ympärillä ihmiset olivat kolmekymppisiä tai vanhempiakin, me olimme ehkä nuoremmasta päästä. Loistavaa soitantaa ja halpaa viiniä - matka jatkui luonnollisesti kulman taakse motellettiin. Paikasta aiemmin vaikuttuneena, perjantai motelletissa oli kuitenkin yllättävä. Ympärillä teinit pitivät hauskaa, tanssivat hyvin ja olihan meilläkin hauskaa. Oikeasti hauskaa. Teinipojissa on kuitenkin se ongelma, että kokemattomuudeltaan eivät kykene mihinkään tai sitten tulee ylilyöntejä. Kasvot eivät ole vielä raamintuneet tai olemus ole ryhdikkäämpi tai parta ei kasva. Mut hei, onha teinit ihanii, vaikka päätettiin, että motellettiin ei voi enää mennä perjantaisin.
Yhdenaikoihin lähdimme yhteistuumin lostariin, jossa me olisimme ne nuorimmat. Perjantai tosin osoittautui hiljaiseksi myös siellä, ja liikkeellä saattoi olla ehkä tavallista värikkäämpiä persoonia. Meidän ikämme arvattiin väärin ja yläkanttiin, huomionosoituksia ihan vääriltä miehiltä ja mukavin poika oli liian kännissä. Sillä on siis todella merkitystä, milloin juhlii ja missä. Nuorempi polvi ei juhli liian myöhään ja pluskakskymppiset tulevat vasta yhden jälkeen paikkoihin. Pitää vaan huolehtia, että itse on silloin niissä paikoissa. Perjantai on hankala päivä. Kotimatkalla ohittaessamme bar loosen, näytti siellä vielä ihan hyvältä.
Tänään kysyttiin alkossa paperit. Tulevia lauantai-iltoja odotellessa. <3
blink-182 - what's my age again ja totta helvetissä heti perään ke$ha - tik tok
torstai 4. maaliskuuta 2010
Korjaamolle
Hän puhuikin suomea! Markus Krunegård ja svenska talande klubben olivat eilen korjaamolla ja me olimme siellä. Paljon ihmisiä Granista - yllättävän paljon. Ja Krunegård puhui kaikesta huolimatta suomea.
Mutta. Ensin olimme nollassa. Nolla on ihana. Meillä oli kuitenkin tavoite; ottaa porukassa yhdet, jotta ystävästäni kiinnostunut poika ymmärtäisi, että he ovat vain ystäviä ja ystävinä pysyisivät. Ongelmallista on tosin tapailla ihmistä, joka haluaisi olla jotain muuta. Pitäisikö meidän vain pidättäytyä? Voiko olla toisen kanssa silti ystävä? Helsingissä kuitenkin riittää ystäviä, uusiakin ystäviä - ehkä muutamasta vanhasta voi luopua, ainakin niistä maalta tulleista.
Turku ei kuitenkaan ole liian maalta. Krunegårdia edeltänyt bändi tuli sieltä ja näytti hyvältä. Kukkatatuoinnit. Jäimme keikan jälkeen juttelemaan levyjään kauppaaville pojille. Tuli puhe jatkoista, ehkä yhteisistä sellaisista, ja minä seisoin luu kurkussa, vaikka ystäväni osti pinssinkin! Mitä tapahtui? Ystäväni on siis niin rautaa ja pojat olivat niin rokkareita. Tilanne laantui yhtä nopeasti, kuin se ilmoille oli heitettykin ja me poistuimme pian narikan kautta. Jäin miettimään, mitä hiottavaa vielä olisi, mitä korjattavaa. Sovimme, että tulevissa tilanteissa tehdään suunnitelma ja kompataan toisiamme. Hyvä sisko - kerho. Ehkä vielä joskus osumme rokkareiden omenahotelliin.
pitbull - hotel room service
Mutta. Ensin olimme nollassa. Nolla on ihana. Meillä oli kuitenkin tavoite; ottaa porukassa yhdet, jotta ystävästäni kiinnostunut poika ymmärtäisi, että he ovat vain ystäviä ja ystävinä pysyisivät. Ongelmallista on tosin tapailla ihmistä, joka haluaisi olla jotain muuta. Pitäisikö meidän vain pidättäytyä? Voiko olla toisen kanssa silti ystävä? Helsingissä kuitenkin riittää ystäviä, uusiakin ystäviä - ehkä muutamasta vanhasta voi luopua, ainakin niistä maalta tulleista.
Turku ei kuitenkaan ole liian maalta. Krunegårdia edeltänyt bändi tuli sieltä ja näytti hyvältä. Kukkatatuoinnit. Jäimme keikan jälkeen juttelemaan levyjään kauppaaville pojille. Tuli puhe jatkoista, ehkä yhteisistä sellaisista, ja minä seisoin luu kurkussa, vaikka ystäväni osti pinssinkin! Mitä tapahtui? Ystäväni on siis niin rautaa ja pojat olivat niin rokkareita. Tilanne laantui yhtä nopeasti, kuin se ilmoille oli heitettykin ja me poistuimme pian narikan kautta. Jäin miettimään, mitä hiottavaa vielä olisi, mitä korjattavaa. Sovimme, että tulevissa tilanteissa tehdään suunnitelma ja kompataan toisiamme. Hyvä sisko - kerho. Ehkä vielä joskus osumme rokkareiden omenahotelliin.
pitbull - hotel room service
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Pronssi tuli, vaikka kulta lähti
Olimme siis club carusellissa. Ja olihan se hieno. Nättejä tyttöjä ja nättejä poikia ja moëtin standi. Tällä kertaa, kun ei ollut sisäpiiriläisten kanssa matkassa, bileet kieltämättä tuntuivat olevan yksi suuri klassträff, ja minä olin rinnakkaisluokalta. Se menneisyys tuli vastaan. Tosin eikai ihmisiä ja muistoja voi pakoilla ikuisesti. Viskikola oli sentään kuusi euroa.
Karuselli pyöri. Kahden aikaan tyttöjä alkoi kaatuilla. Jännää kun kokkarimekossa kaatuilu näyttää yhtä halvalta, vaikka päällä olisi tiger of swedeniä.
Vaihdoimme lostariin. Ystävämme oli juuri lähdössä, kun saavuimme narikkaan. Hän oli saanut puhelun mieheltä. Silloin ei ilmeisesti odotella, ei edes ystäviä - on kiire. Lostarissa oli ruotsalaisia ja tanskalaisia, vaikka mukavin mies oli Ranskasta. He tykkäävät seisoa lähellä ja siirtyvät lähemmäs, kun puhuu takaisin ranskaa. Baaristahan löytäisi kenet vain, mutta kullan jälkeen tuntuu, että kaikki muut olisivat vain pronssia. Tyydymmekö himmeämpiin mitalleihin? Apollomeininkihän on, että riittää kun on pahvilaatikko jolla on rinnat.
Neljältä kävelimme ruotsalaisten kanssa roban delishiin. Kiitos tilannekoomiselle henkilökunnalle, teette arvokasta työtä. - Kolme kanasatayvarrasta!
Aamulla heräsin kotoa Ylen yön kohokohtiin. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että pronssi oli ollut taistelun takana - voitettu pronssi, joka kimalsi yhtä hohtavana kuin kulta.
markus krunegård - hela livet var ett disco
Karuselli pyöri. Kahden aikaan tyttöjä alkoi kaatuilla. Jännää kun kokkarimekossa kaatuilu näyttää yhtä halvalta, vaikka päällä olisi tiger of swedeniä.
Vaihdoimme lostariin. Ystävämme oli juuri lähdössä, kun saavuimme narikkaan. Hän oli saanut puhelun mieheltä. Silloin ei ilmeisesti odotella, ei edes ystäviä - on kiire. Lostarissa oli ruotsalaisia ja tanskalaisia, vaikka mukavin mies oli Ranskasta. He tykkäävät seisoa lähellä ja siirtyvät lähemmäs, kun puhuu takaisin ranskaa. Baaristahan löytäisi kenet vain, mutta kullan jälkeen tuntuu, että kaikki muut olisivat vain pronssia. Tyydymmekö himmeämpiin mitalleihin? Apollomeininkihän on, että riittää kun on pahvilaatikko jolla on rinnat.
Neljältä kävelimme ruotsalaisten kanssa roban delishiin. Kiitos tilannekoomiselle henkilökunnalle, teette arvokasta työtä. - Kolme kanasatayvarrasta!
Aamulla heräsin kotoa Ylen yön kohokohtiin. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että pronssi oli ollut taistelun takana - voitettu pronssi, joka kimalsi yhtä hohtavana kuin kulta.
markus krunegård - hela livet var ett disco
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Rakkauden kesä 2010
Olin palannut vaihdosta. Olin vapaa, asuin Helsingissä ja minulla oli halua ja aikaa kirjoittaa. Kesä oli jo alkanut, vaikka näin paljon lunta ei sitten oltu nähty viimeksi 50-luvun. Oli jo aika, että jotain tapahtuu. Vaikutti siltä, että tulevaa täytyi alkaa tallentaa. Olihan kaikki oli jo alkanut, vaikka pienesti huvitti.
Suomi ja Helsinki näytti ihan uudelta, ihan erilaiselta. Kaikki vaikutti mahdolliselta ja kevät vaikutti jo lupaavalta. Green day oli tulossa Suomeen ja se jos mikä oli jo ironista. Uutta oli kaikki muukin elämässä. Paluustani oli kulunut viikko ja minulla oli ensimmäiset treffit. Rakas rakkaudenkesä2010, ne eivät menneet kuten ajattelin. Poika oli maalta ja ihmiset; maalta tarkoittaa todella maalta. Siitä seuraa vain epämukavia tilanteita treffipaikkaa valitessa ja jatkoja etsiessä. Rakkauden kesä tarkoittaa rakkautta Helsinkiin. Siihen ei muiden kannata puuttua.
Seuraava ilta koitti jo pian ja suuntana oli cirkus, joka vaihdon takia oli jäänyt aiemmin katsomatta. Totean vain, että oli turha reissu. Miehet eivät miellyttäneet, liikaa alaikäisiä. Vaihdoimme kahden aikaan motellettiin. Miehet ovat satakertaa paremmannäköisiä motelletissa. Smart and casual, niin hyvin menee (paikan ankdammen on tarkka muodistaan).
......................................................................
Rakkauden kesä on olutta, se on hyvää suomi-iskelmää, se on kympin taksimatkoja aamu neljältä, se on päättymättömiä jatkoja, se on lunta niin paljon että ajattelee miksi lähti mekossa radalle, se on punaviinikännejä ja hyvää viskiä (kokiksella). Rakkauden kesä on musiikkia, se on tulevia kevätpäiviä, puistojuhlia, se on parhaita ystäviä. Silloin ajetaan tyttöjen kesken autolla ja roikotetaan käsiä ikkunoista, se on tuuli hiuksissa ja se on haistattelua pojille. Rakkauden kesä on peliä ja vapautta, se on rakkautta.
katri helena - vasten auringon siltaa
Suomi ja Helsinki näytti ihan uudelta, ihan erilaiselta. Kaikki vaikutti mahdolliselta ja kevät vaikutti jo lupaavalta. Green day oli tulossa Suomeen ja se jos mikä oli jo ironista. Uutta oli kaikki muukin elämässä. Paluustani oli kulunut viikko ja minulla oli ensimmäiset treffit. Rakas rakkaudenkesä2010, ne eivät menneet kuten ajattelin. Poika oli maalta ja ihmiset; maalta tarkoittaa todella maalta. Siitä seuraa vain epämukavia tilanteita treffipaikkaa valitessa ja jatkoja etsiessä. Rakkauden kesä tarkoittaa rakkautta Helsinkiin. Siihen ei muiden kannata puuttua.
Seuraava ilta koitti jo pian ja suuntana oli cirkus, joka vaihdon takia oli jäänyt aiemmin katsomatta. Totean vain, että oli turha reissu. Miehet eivät miellyttäneet, liikaa alaikäisiä. Vaihdoimme kahden aikaan motellettiin. Miehet ovat satakertaa paremmannäköisiä motelletissa. Smart and casual, niin hyvin menee (paikan ankdammen on tarkka muodistaan).
......................................................................
Rakkauden kesä on olutta, se on hyvää suomi-iskelmää, se on kympin taksimatkoja aamu neljältä, se on päättymättömiä jatkoja, se on lunta niin paljon että ajattelee miksi lähti mekossa radalle, se on punaviinikännejä ja hyvää viskiä (kokiksella). Rakkauden kesä on musiikkia, se on tulevia kevätpäiviä, puistojuhlia, se on parhaita ystäviä. Silloin ajetaan tyttöjen kesken autolla ja roikotetaan käsiä ikkunoista, se on tuuli hiuksissa ja se on haistattelua pojille. Rakkauden kesä on peliä ja vapautta, se on rakkautta.
katri helena - vasten auringon siltaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
