Korjaamolle

Hän puhuikin suomea! Markus Krunegård ja svenska talande klubben olivat eilen korjaamolla ja me olimme siellä. Paljon ihmisiä Granista - yllättävän paljon. Ja Krunegård puhui kaikesta huolimatta suomea.

Mutta. Ensin olimme nollassa. Nolla on ihana. Meillä oli kuitenkin tavoite; ottaa porukassa yhdet, jotta ystävästäni kiinnostunut poika ymmärtäisi, että he ovat vain ystäviä ja ystävinä pysyisivät. Ongelmallista on tosin tapailla ihmistä, joka haluaisi olla jotain muuta. Pitäisikö meidän vain pidättäytyä? Voiko olla toisen kanssa silti ystävä? Helsingissä kuitenkin riittää ystäviä, uusiakin ystäviä - ehkä muutamasta vanhasta voi luopua, ainakin niistä maalta tulleista.

Turku ei kuitenkaan ole liian maalta. Krunegårdia edeltänyt bändi tuli sieltä ja näytti hyvältä. Kukkatatuoinnit. Jäimme keikan jälkeen juttelemaan levyjään kauppaaville pojille. Tuli puhe jatkoista, ehkä yhteisistä sellaisista, ja minä seisoin luu kurkussa, vaikka ystäväni osti pinssinkin! Mitä tapahtui? Ystäväni on siis niin rautaa ja pojat olivat niin rokkareita. Tilanne laantui yhtä nopeasti, kuin se ilmoille oli heitettykin ja me poistuimme pian narikan kautta. Jäin miettimään, mitä hiottavaa vielä olisi, mitä korjattavaa. Sovimme, että tulevissa tilanteissa tehdään suunnitelma ja kompataan toisiamme. Hyvä sisko - kerho. Ehkä vielä joskus osumme rokkareiden omenahotelliin.


pitbull - hotel room service