Se kaikkia vaivaannuttava parisuhdekeskustelu. Siitä vihjaaminenkin voi samantien lopettaa ah niin ihanan yhdessäolon. Kukaan ei halua puhua siitä. Säännöllisen makuukammari-ilakoinnin puolesta älä missään nimessä ota asiaa esille. Paitsi.
Tähän mennessä olen oppinut, että on oikeanlaista ja vääränlaista sutinaa. Eri humalatiloissa voi lipsua vääränlaisen sutinan puolelle, jota myöhemmin katuu enemmän tai vähemmän. Useimmiten vähemmän. Se siitä. Vääränlainen sutina käsittää usein myös varattujen, nuorempien ja kaverien hamuilua - ei kannattais. Kaverit tulee pitää kavereina.
Kevään aikana tapasin maalaiskaveripoikani Tapsan, ja erikoisen lopputalven elostelun jälkeen otin asiakseni taannoin maistissa soittaa hänelle ja lyödä kortit pöytään - jäimme kavereiksi. Vapunaikoihin yksi koulukaverini Matti löi minulle vastavuoroin kortit pöytään ja nykyään voimme hengailla festareilla ihan sopusuhtaisessa hengessä. Jaamme myös himokkaan, lähes eroottisen kiinnostuksen elektroonista musiikkia kohtaan. Sitten toki muistamme kaikki sen viimeisen paskahalvaantujan, jolle en tohdi edes nimeä keksiä.
Muutamia viikkoja sitten sameiden alepubjatkojen sivussa tapasin Teron. Hän olisi halunnut vielä seuraavanakin päivänä viedä minut treffeille. Heräsin aamulla maxfactorit poskilla ja tukka kolminkertaisilla solmuilla, hiuslakkaa oli paikoissa joihin en kenenkään tohtisi saavan hiuslakkaa, mutta kuulemma hän oli edelleen tykästynyt. Illalla puhelimessa, kun olo alkoi vähitellen muistuttaa ihmistä, otti hän esille sen parisuhdekeskustelun.
Vaikka kukaan ei halua puhua parisuhteista, edes parista edellisestä suhteesta eikä varsinkaan niiden tulevaisuuksista, ajottain sen hikisen ja katkonaisen kurkkujakuristavan puheenvuoron jälkeen olo selvästi helpottuu. Krapulamielellä ei kuitenkaan ajattele maailmantaloudesta kaikista selkeimmin, tosin silloinkin osaa sentään erottaa ketä haluaa panna ja ketä ei. Tiesin, että Terosta haluaisin kaverin.
Meidän kaveruus onnistuu, koska pelisäännöt käytiin läpi ennen pelaamista. Jos kaveristatusta ei heti omaksuta, jompikumpi ehtii kehitellä tunteita ja sellaisistahan ei tunnetusti seuraa mitään hyvää. Kaverina on hankala olla sellaisen kanssa, johon on joskus ollut ihastunut. Siihen voi pyrkiä, mutta se on niin vietävän hankalaa.
Ja olihan meillä Teron kanssa sutinaa, turha sitä kieltää, mutta kai se oli sitä vääränlaista sutinaa. Kaveruus oli niin selkeä seuraava askel. Vielä aamuviideltä olimme potkimassa palloa viereisen koulun pihalla, jos se ei ole kaveruutta, niin mikä sitten on. Totesimme yhdessä, että pussailu tuntui hassulta."En mä sitä mitenkään pahalla. Mä yllätyin että fiksuja ja mukavia ihmisiä voi tavata baarissa, koska oon kuvitellu, että jos tapaa naisen baarissa on pakko seuraavana päivänä kadota paikalta", totesi Tero. Ilahduttavaa kuulla, että pojatkin pohtivat samoja juttuja. Joskus nämä baarikeissit voivat poikia siis jotain muutakin. Ei välttämättä oikeanlaista sutinaa, mutta oikeanlaisia kavereita.
Breakbot - Baby I'm Yours feat. Irfane
ranskalaiset tekevät niin perkeleen hyvää musiikkia.
perjantai 20. elokuuta 2010
maanantai 16. elokuuta 2010
Suuntana Flow
Seuraan tuulenvirettä julistepressussa. Pääesiintymislavan yllä on pilvistä, tummaa ja valot hohtavat festivaalialueella kuin lapsuuden huvipuistoissa. Vieressä poika nostaa sytkärin ilmaan. Ei ole kylmä, vaikka on jo myöhäinen ilta. Kuuntelemme The xx, sunnuntain pääesiintyjää. Yritän ajatella musiikkia, keskittyä ääniin. Tunteeseen rinnassa, sormenpäissä ja miettiä kylmiäväreitä. Miettiä kuinka haluaisin seistä tässä käsi jonkun ympärillä, leijua.
Flowni alkoi lauantaina. Tulimme alueelle päivällä vielä kun ihmisiä ei ollut paljonkaan paikalla. Olin odottanut tätä niin kauan, aivan tajuttoman ihanaa. Flow on niitä festareita, jossa tuntee että on tullut kotiin. On tullut kaltaistensa joukkoon, saa olla mitä on ja tuntea suurta rakkautta maailmaa kohtaan juuri sellaisena kuin on. Ja saa kuunnella juuri sitä musiikkia, jota niin paljon on jo niin kauan halunnut kuunnella.
Vuosi vuodelta Suvilahteen tullaan musiikin vuoksi. Sain kuulla, että yksi vanha ystäväni kouluajoilta oli jättänyt tulematta tänä vuonna, koska oli saanut tarpeekseen hipstereistä. Harmistuin kovin tästä hölmöstä kommentista. Hänen perustelunsa voisi kertoa vain siitä, että hän ei itse koe olevansa tarpeeksi jotain kun ei tunne kuuluvansa joukkoon ja haluaa leimaa muut. Harmi. Hän kyllä ruhtinaallisesti on juuri missanut flown syvimmän olemuksen - vaikka mikään hippileiri se ei olekaan.
Uusi fantasia, Timo Lassy ja Jóse James viihdyttivät päivällä. Uuden fantasian yhteiskappale Freemanin kanssa oli jotain aivan huippua. Innolla odotetaan heidän marraskuussa julkaistavaa levyä! UF:n pojilla oli kokopitkät pyjamat tai sitten ne olivat afrikkalaisen hedelmällisyysriitin perinneasut. Lisänä kaikilla mustat aurinkolasit ja paljaat varpaat. Mikään ei ole sen hienompaa, kun katsella viulistia tässä asussa vetässä sidukkaa samaan aikaan lavalla esiintyessään. Kiitos FLOW! Timo Lassyn Round Two onkin jo levykaupoissa.
Olipa tässä käynyt niinkin, että kesäkuinen hyvin nopea heliani lauri biletti kanssani festareilla. Laurin kanssa kävimme taannoin läpi näitä emobaggage asioita, mutta ilmeisesti elämä on jatkunut kummallakin ihan hyvin eteenpäin. Lauri otti yhteyttä lauantaina ja halusi tavata. Nähtiin ennen M.I.A:n konserttia, josta jatkoimme festivaalijuhlintaa seuraavan aamuun omalle asunnolleni asti. Hetkinen! Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Lauri on oikein mukava kaveri ja sitä juuri olemmenkin. Ja M.I.A oli niin tajunnan räjäyttävää matskua. Keikan aikana hoin mielessäni mantraa, jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Eikai sitä muuta elämältä toivokkaan. M.I.A:ta lämppäsi Robyn, joka järjettömän kuumassa asussaan nosti yleisön tunnelman juuri oikalle tasolle todellista vaihtoehtoelectropopkuningatarta varten.
Illan pääesiintyjän jälkeen suuntasimme muutamalle must keikalle vielä telttalavalle päin. Major Lazer aloitti uhkean settinsä ja väläytti kiiltävät treenatut vatsalihaksensa, jota jatkoi 19-vuotias ja lahjakas Rye Rye. Illan teltassa päätti Sleigh Bells, joka uutena tuttavuutena räjäytti kyllä pankin. Tajutonta! Sähkökitaran ja heivainesten yhdistäminen indie-electro crunksoundiin toimii kyllä helvetin hyvin.
Sunnuntai. Pieni krapula. Olimme Sleigh Bellsien jälkeen lähteneet Laurin ja kaverini kanssa meille nukkumaan. Ja meillä oli hauskaa. Fiilisteltiin yöllä vielä Freemania ja UF:ää. Lauri lähti aamulla kotiin ja näimme kaikki myöhemmin alueella aamiaisella. Metrossa nopeat siiderit ennen porteille saapumista ja olimme erittäin valmiit uuteen nousuun. Edellisenä päivänä olin saanut kuulla jo Jónsin peruneen keikkansa basistin loukkaantumisen takia. Siis mitä persettä. Yhden basistin voi nyt korvaa kukaavaan, eritoten syntsamusan valmiit nauhat! Pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan yltäneet pilamaan sunnuntaita kokonaan. Saavuimme alueelle Yonan soittaessa, eikä aamu oilisi voinut alkaa paremmin. Lämmin ilma, pöhnäinen olo ja jazzmusiikkia taustalla. Tupakka huulille, monkia päälle ja wayfares konckoffit silmille - katu-uskottavuus taattu.
Siirryimme telttaan katsomaan Kemmurua, joka osoittautui päivän yllätykseksi. Lavalle liittyikin feattaamaan Ruudolf, Särre ja Superjanne. Joista kovimman entreen vetäisi Ruudolf, kuoriutuen ulos lavalle tuodusta kontista. Loistavaa menoa pojat! Kuka voisikaan vastustaa Landespeden hurmaa.
Sunnuntaita oli muutenkin markkinoitu perheiden päiväksi ja rajumpia esiintyjiä olikin paljon vähemmän. Flowvauvojakin näki neon pinkkeine ja vihreine suojakuulokkeineen. Meiltä kysyttiin pahvit anniskelualueille ja minulta takavarikoitiin oluttölkki salakuljetusyrityksistä huolimatta, säälittävää. Luppoaika sujui sushia syöden ja kavereita morjestellen, kunnes Marina and the Diamonds aloitti. Hänellähän on tasan kaksi hyvää biisiä: Im not a Robot ja Are you Satisfied? Marinalla oli makeat blacklightissä hohtavat huulet ja kynnet, mutta kuulosti livenä vähän kehnolta. Lauri sanoikin tulleensa katsomaan esitystä vain koska artisti oli niin hot. No näinhän se menee. En voi sanoa itsekään fanittaneeni lauantaina Timo Lassyn esitystä vain hänen uskomattoman saksofonisoitantansa vuoksi.
The xx koitti ja Marina sai jäädä. Kamera leikkasi kummankin laulajan kasvot vierekkäin kankaalle, Crystalized huumasi ilman ja eteerinen tunnelma vallitsi ympärillä.
Keikan jälkeen menimme we love helsingin tansseille takapihalle, jotka loppuivat yllättävän aikasin. Hyvissä tunnelmissa jatkoimme Kuudennelle Linjalle jatkobileisiin. Pimeässä tanssitilassa välähtelivät flowrannekkeet kattoa kohden ja yhteishenki oli kuin festarit eivät olisikaan koskaan loppuneet. Kuulin myöhemmin, että paikka oli ollut aivan täynnä. Olimme siis saapuneet paikalle sopivassa saumassa, koska lähtiessämme kolmenaikaan pois oli vielä jonoa klubin edessä. Basson toimitusjohtajankin näin pyörähtävän baarissa. Eivät siis ihan mitkään hullummat jatkot.
Sitä kahden päivän audio-orgasmia kesti aivan liian vähän aikaa. Hienoimpia hetkiä oli kuulla kuinka bajamajan seinät resonoivat Robyn tahdissa ja tuntea kuinka sydän pamahtaa.Yllätyin viikonlopunaikana itsestäni ja ihmissuhdetaidoistani. En ollutkaan enään se huolellinen, tunnollinen tai stressaaja, joka joskus olen ollut. Huomasin, että muut ihmiset ympärilläni olivat näitä vielä enemmän. Toiset jännittivät hipstereitä, toiset eksiään, toiset jännittivät olla ihmisten ympäröiminä ja toiset jännittivät kavereitaan. Mitä olen tähän mennessä oppinut? En halua enää koskaan spennata. Ensi vuotta odotellessa, elämäni suuntana on flow. Kuten Virvekin on aina sanonut, itseään vastaan ei voi tehdä, joten miksi siis jännittää turhasta. Just go with the Flow.
fiilisbiisinä Anoraak – Nightdrive With You - Fear Of Tigers Rmx
Flowni alkoi lauantaina. Tulimme alueelle päivällä vielä kun ihmisiä ei ollut paljonkaan paikalla. Olin odottanut tätä niin kauan, aivan tajuttoman ihanaa. Flow on niitä festareita, jossa tuntee että on tullut kotiin. On tullut kaltaistensa joukkoon, saa olla mitä on ja tuntea suurta rakkautta maailmaa kohtaan juuri sellaisena kuin on. Ja saa kuunnella juuri sitä musiikkia, jota niin paljon on jo niin kauan halunnut kuunnella.
Vuosi vuodelta Suvilahteen tullaan musiikin vuoksi. Sain kuulla, että yksi vanha ystäväni kouluajoilta oli jättänyt tulematta tänä vuonna, koska oli saanut tarpeekseen hipstereistä. Harmistuin kovin tästä hölmöstä kommentista. Hänen perustelunsa voisi kertoa vain siitä, että hän ei itse koe olevansa tarpeeksi jotain kun ei tunne kuuluvansa joukkoon ja haluaa leimaa muut. Harmi. Hän kyllä ruhtinaallisesti on juuri missanut flown syvimmän olemuksen - vaikka mikään hippileiri se ei olekaan.
Uusi fantasia, Timo Lassy ja Jóse James viihdyttivät päivällä. Uuden fantasian yhteiskappale Freemanin kanssa oli jotain aivan huippua. Innolla odotetaan heidän marraskuussa julkaistavaa levyä! UF:n pojilla oli kokopitkät pyjamat tai sitten ne olivat afrikkalaisen hedelmällisyysriitin perinneasut. Lisänä kaikilla mustat aurinkolasit ja paljaat varpaat. Mikään ei ole sen hienompaa, kun katsella viulistia tässä asussa vetässä sidukkaa samaan aikaan lavalla esiintyessään. Kiitos FLOW! Timo Lassyn Round Two onkin jo levykaupoissa.
Olipa tässä käynyt niinkin, että kesäkuinen hyvin nopea heliani lauri biletti kanssani festareilla. Laurin kanssa kävimme taannoin läpi näitä emobaggage asioita, mutta ilmeisesti elämä on jatkunut kummallakin ihan hyvin eteenpäin. Lauri otti yhteyttä lauantaina ja halusi tavata. Nähtiin ennen M.I.A:n konserttia, josta jatkoimme festivaalijuhlintaa seuraavan aamuun omalle asunnolleni asti. Hetkinen! Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Lauri on oikein mukava kaveri ja sitä juuri olemmenkin. Ja M.I.A oli niin tajunnan räjäyttävää matskua. Keikan aikana hoin mielessäni mantraa, jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Eikai sitä muuta elämältä toivokkaan. M.I.A:ta lämppäsi Robyn, joka järjettömän kuumassa asussaan nosti yleisön tunnelman juuri oikalle tasolle todellista vaihtoehtoelectropopkuningatarta varten.
 | |
| Robyn. |
Illan pääesiintyjän jälkeen suuntasimme muutamalle must keikalle vielä telttalavalle päin. Major Lazer aloitti uhkean settinsä ja väläytti kiiltävät treenatut vatsalihaksensa, jota jatkoi 19-vuotias ja lahjakas Rye Rye. Illan teltassa päätti Sleigh Bells, joka uutena tuttavuutena räjäytti kyllä pankin. Tajutonta! Sähkökitaran ja heivainesten yhdistäminen indie-electro crunksoundiin toimii kyllä helvetin hyvin.
Sunnuntai. Pieni krapula. Olimme Sleigh Bellsien jälkeen lähteneet Laurin ja kaverini kanssa meille nukkumaan. Ja meillä oli hauskaa. Fiilisteltiin yöllä vielä Freemania ja UF:ää. Lauri lähti aamulla kotiin ja näimme kaikki myöhemmin alueella aamiaisella. Metrossa nopeat siiderit ennen porteille saapumista ja olimme erittäin valmiit uuteen nousuun. Edellisenä päivänä olin saanut kuulla jo Jónsin peruneen keikkansa basistin loukkaantumisen takia. Siis mitä persettä. Yhden basistin voi nyt korvaa kukaavaan, eritoten syntsamusan valmiit nauhat! Pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan yltäneet pilamaan sunnuntaita kokonaan. Saavuimme alueelle Yonan soittaessa, eikä aamu oilisi voinut alkaa paremmin. Lämmin ilma, pöhnäinen olo ja jazzmusiikkia taustalla. Tupakka huulille, monkia päälle ja wayfares konckoffit silmille - katu-uskottavuus taattu.
Siirryimme telttaan katsomaan Kemmurua, joka osoittautui päivän yllätykseksi. Lavalle liittyikin feattaamaan Ruudolf, Särre ja Superjanne. Joista kovimman entreen vetäisi Ruudolf, kuoriutuen ulos lavalle tuodusta kontista. Loistavaa menoa pojat! Kuka voisikaan vastustaa Landespeden hurmaa.
 | |
| Aksim, Ruudolf & Jodarok. |
The xx koitti ja Marina sai jäädä. Kamera leikkasi kummankin laulajan kasvot vierekkäin kankaalle, Crystalized huumasi ilman ja eteerinen tunnelma vallitsi ympärillä.
 | |
| The xx. |
 |
| The xx. |
Keikan jälkeen menimme we love helsingin tansseille takapihalle, jotka loppuivat yllättävän aikasin. Hyvissä tunnelmissa jatkoimme Kuudennelle Linjalle jatkobileisiin. Pimeässä tanssitilassa välähtelivät flowrannekkeet kattoa kohden ja yhteishenki oli kuin festarit eivät olisikaan koskaan loppuneet. Kuulin myöhemmin, että paikka oli ollut aivan täynnä. Olimme siis saapuneet paikalle sopivassa saumassa, koska lähtiessämme kolmenaikaan pois oli vielä jonoa klubin edessä. Basson toimitusjohtajankin näin pyörähtävän baarissa. Eivät siis ihan mitkään hullummat jatkot.
Sitä kahden päivän audio-orgasmia kesti aivan liian vähän aikaa. Hienoimpia hetkiä oli kuulla kuinka bajamajan seinät resonoivat Robyn tahdissa ja tuntea kuinka sydän pamahtaa.Yllätyin viikonlopunaikana itsestäni ja ihmissuhdetaidoistani. En ollutkaan enään se huolellinen, tunnollinen tai stressaaja, joka joskus olen ollut. Huomasin, että muut ihmiset ympärilläni olivat näitä vielä enemmän. Toiset jännittivät hipstereitä, toiset eksiään, toiset jännittivät olla ihmisten ympäröiminä ja toiset jännittivät kavereitaan. Mitä olen tähän mennessä oppinut? En halua enää koskaan spennata. Ensi vuotta odotellessa, elämäni suuntana on flow. Kuten Virvekin on aina sanonut, itseään vastaan ei voi tehdä, joten miksi siis jännittää turhasta. Just go with the Flow.
fiilisbiisinä Anoraak – Nightdrive With You - Fear Of Tigers Rmx
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Kotibileiden Paluu ja viileyden rajat
Miehen, joka selitti että täällä käy niin teennäisiä ihmisiä tai sitten teinejä, paidassa luki mastodon. Olin vallilan teollisuusalueella jonkinlaisissa hipsterikotibileissä. Ja heti kun sen sanoo ääneen, se muuttuu teennäiseksi.
Oli jonkun kaksvitoset. Taisin nähdä synttärisankarinkin jossain vaiheessa. Taisin jopa seistä hänen vieressään jossain kohtaa. Ja Kemmuru esiintyi bileissä. Yksi huone oli kokonaan varattu levylautasille ja tanssilattialle. Katossa oli valoja synkassa musan kanssa. Uskomatonta musaa - niin hyvää. Tanssimme paljain varpain ja oli kuuma. RIVERSIDE MOTHERFUCKERS! Ja blacklight hohti.
Ihmisillä oli ysärimuodin parhaimmat päällä. Lila, valkoinen, vihreä ja musta kuvioi t-paitoja. "Jesus saves" ja muita graaffisia printtejä. Toki kaikki olivat myös trendikkäiltä aloilta: kuvaajia, näyttelijöitä ja muusikkoja. Meno oli niin indie kuin vain pystyi olemaan. Ja hipsteripojat olivat niin kuumia kuin vain pystyivät olemaan.
Kotibileet tekevät siten kai paluuta. Satsatut kotibileet, joiden eteen on nähty eforttia. Jotka sijainniltaan ja laadultaan lähentelevät jo salakapakoita. Liittyykö siihen myös loittonemista mainstreambilettämisestä? Keskustan paikat ovatkin vähän väsyneitä, kun huomaa jo kiertäneensä ne kaikki. Ei mikään ihme, että sedu vaihtaa baariensa nimiä parin kuukauden välein. Uutuudenviehätys ja katu-uskottavuus haihtuvat niin nopeasti. Ehkä siis kotibileet ovatkin taas cool? Kotibileisiin liittyy ainakin sitä kutkuttavaa jännitystä, kun joutuu näkemään vähän vaivaa etsiessään niitä parhaimpia.
- Kiitos siis heille, jotka vinkkasivat tämänkertaisista huippubileistä!
Milloin toisaalta coolius on tekemällä tehtyä ja milloin sisäsyntyistä? Voi yrittää näyttää hyvältä, mutta heti kun sen muistaa, on sen jo menettänyt. Heti kun määrittelee itsensä ja bileensä, on jo menettänyt muutaman viileysasteen. Toisaalta mikä on sen coolimpaa kuin bloggaa jostain undergroundbileistä.... wtf/lol/roflol/
Unohda siis se kuinka hyvältä näytät. Silloin todella olet sitä. MOTHERFUCKERS!
sidney samson - riverside
pakito - living on video
Oli jonkun kaksvitoset. Taisin nähdä synttärisankarinkin jossain vaiheessa. Taisin jopa seistä hänen vieressään jossain kohtaa. Ja Kemmuru esiintyi bileissä. Yksi huone oli kokonaan varattu levylautasille ja tanssilattialle. Katossa oli valoja synkassa musan kanssa. Uskomatonta musaa - niin hyvää. Tanssimme paljain varpain ja oli kuuma. RIVERSIDE MOTHERFUCKERS! Ja blacklight hohti.
Ihmisillä oli ysärimuodin parhaimmat päällä. Lila, valkoinen, vihreä ja musta kuvioi t-paitoja. "Jesus saves" ja muita graaffisia printtejä. Toki kaikki olivat myös trendikkäiltä aloilta: kuvaajia, näyttelijöitä ja muusikkoja. Meno oli niin indie kuin vain pystyi olemaan. Ja hipsteripojat olivat niin kuumia kuin vain pystyivät olemaan.
Kotibileet tekevät siten kai paluuta. Satsatut kotibileet, joiden eteen on nähty eforttia. Jotka sijainniltaan ja laadultaan lähentelevät jo salakapakoita. Liittyykö siihen myös loittonemista mainstreambilettämisestä? Keskustan paikat ovatkin vähän väsyneitä, kun huomaa jo kiertäneensä ne kaikki. Ei mikään ihme, että sedu vaihtaa baariensa nimiä parin kuukauden välein. Uutuudenviehätys ja katu-uskottavuus haihtuvat niin nopeasti. Ehkä siis kotibileet ovatkin taas cool? Kotibileisiin liittyy ainakin sitä kutkuttavaa jännitystä, kun joutuu näkemään vähän vaivaa etsiessään niitä parhaimpia.
- Kiitos siis heille, jotka vinkkasivat tämänkertaisista huippubileistä!
Milloin toisaalta coolius on tekemällä tehtyä ja milloin sisäsyntyistä? Voi yrittää näyttää hyvältä, mutta heti kun sen muistaa, on sen jo menettänyt. Heti kun määrittelee itsensä ja bileensä, on jo menettänyt muutaman viileysasteen. Toisaalta mikä on sen coolimpaa kuin bloggaa jostain undergroundbileistä.... wtf/lol/roflol/
Unohda siis se kuinka hyvältä näytät. Silloin todella olet sitä. MOTHERFUCKERS!
sidney samson - riverside
pakito - living on video
Potkut
Fudujen antajalla on epäkiitollinen rooli. Tilanne ei koskaan ole henkilökohtainen - tai se on juuri erittäin henkilökohtainen.
Minulla oli siis kaksi cd-levyä. Olin saanut ne lainaksi, jotain goottirockia. Ja ne kuuluivat hänelle. Hätäpäissäni (lue: maistissa) olin lupautunut ottamaan ne lainaksi. Hätäpäissäni en tajunnut kieltäytyä. Nyt minulla oli levyt, leffadeitit sovittuna ja kuitenkin minun piti päästä vain pois.
Minulla oli ollut jo jonkin aikaa halu kokeilla hevimiehiä. Olivathan ne edelleenkin kuumia, mutta hevimies voi nopeasti mennä pieleen. Hän on joko miehekäs, itsevarma ja tyylikäs omassa lajissaan tai epäonnistuja, piiloutuja ja ruma. Ehkä se toisaalta pätee kaikkiin vahvoihin pukeutumistyyleihin.
It's not you it's me. Yritin puhelimessa selittää jotain aiempien suhteiden kummituksista ja taisin jopa sanoa, että vielä on kesää jäljellä, ollaan kavereita. Ei sitä koskaan ole oikeita sanoja siihen, että ei vain tykkää toisesta. Mutta on parempi vedota omiin heikkouksiin kuin toisen, vaikka totuus olisi muuta.
Muistakaamme, että olimme olleet yhteensä vain kaksilla deiteillä. Siis vain deiteillä. Hän silti kehtasi vetää paskahalvaukset puhelimessa. Sanoi, että ei välittänyt levyistä, ihan sama, eikä olla enää kavereitakaan - klik. Seuraavaksi hän poisti minut facebookista ja muutti profiilikuvakseen ison keskisormen. Kiinnostavaa. Ja vielä kaksien deittien jälkeen. Hui.
Mitä tästä opimme? Pyydä aina kaverisi arvioimaan mies, jonka olet humalassa löytänyt.
hoodie allen and mike posner - evil woman (remix ft. elo)
the lonely island - jizz in my pants
Minulla oli siis kaksi cd-levyä. Olin saanut ne lainaksi, jotain goottirockia. Ja ne kuuluivat hänelle. Hätäpäissäni (lue: maistissa) olin lupautunut ottamaan ne lainaksi. Hätäpäissäni en tajunnut kieltäytyä. Nyt minulla oli levyt, leffadeitit sovittuna ja kuitenkin minun piti päästä vain pois.
Minulla oli ollut jo jonkin aikaa halu kokeilla hevimiehiä. Olivathan ne edelleenkin kuumia, mutta hevimies voi nopeasti mennä pieleen. Hän on joko miehekäs, itsevarma ja tyylikäs omassa lajissaan tai epäonnistuja, piiloutuja ja ruma. Ehkä se toisaalta pätee kaikkiin vahvoihin pukeutumistyyleihin.
It's not you it's me. Yritin puhelimessa selittää jotain aiempien suhteiden kummituksista ja taisin jopa sanoa, että vielä on kesää jäljellä, ollaan kavereita. Ei sitä koskaan ole oikeita sanoja siihen, että ei vain tykkää toisesta. Mutta on parempi vedota omiin heikkouksiin kuin toisen, vaikka totuus olisi muuta.
Muistakaamme, että olimme olleet yhteensä vain kaksilla deiteillä. Siis vain deiteillä. Hän silti kehtasi vetää paskahalvaukset puhelimessa. Sanoi, että ei välittänyt levyistä, ihan sama, eikä olla enää kavereitakaan - klik. Seuraavaksi hän poisti minut facebookista ja muutti profiilikuvakseen ison keskisormen. Kiinnostavaa. Ja vielä kaksien deittien jälkeen. Hui.
Mitä tästä opimme? Pyydä aina kaverisi arvioimaan mies, jonka olet humalassa löytänyt.
hoodie allen and mike posner - evil woman (remix ft. elo)
the lonely island - jizz in my pants
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Ne treffit
Olen antamassa potkuja. Enkä tiedä miten tekisin sen.
Olin myöhässä. Oli helvetin kuuma päivä. Pyöräilin paikalle ja hikoilin. Hän laittaisi ruokaa kotonaan. Olin hankkinut kohtuullista roseeta, jonka olin oikeaoppisesti jäähdyttänyt valmiiksi omassa jääkaapissani. Hän näytti pulloa, jonka oli itse hankkinut valmiiksi. Hän nosti punkun jääkaapista, esitteli sitä, jotain libanonilaista. Hän laittoi pullon takaisin jääkaappiin, koska minä sanoin että juodaan omani ensin. En olisi koskenut tikullakaan hänen kylmään punkkuun, joka ei edes ollut ilmoittunut. Siis kuka pitää punaviiniä jääkaapissa tai edes tarjoilisi sitä suoraan avaamisen jälkeen - perusteet, perusteet.
Hän oli valmistanut liian tummuneita itämaisia jauhelihapihvejä ja israelilaista salaattia. Hän hermoili. Hän soitti musiikkia liian hiljaa. Näpräsin volaa vähän väliä kovemmalle, mutta hän hiljensi sen. Jotenkin aivan käsittämätöntä. On huono ominaisuus ihmisessä, jos haluaa kuunnella musiikkia hiljaa.
Paljon alkoi mennä pieleen. Hänen tietokone hajoili, ei voinut katsella elokuvia. Hänen telkkarinsakin hajoili. Kunnes hän viimein sai digiboksin toimimaan, ensimmäinen kanava joka rävähti auki oli mosaiikki kanava. Ja kaikkihan me tiedämme mitä siltä kanavalta katsellaan, hyvin vaivaisesti.
Kerroin hänelle myöhemmin, että myöhästyin, koska kävi kynsilakkaäksidentti. Hän kertoi jännittävänsä aika paljon. Pisteitä tosin vähän siitä, ettei sitä liikaa huomannut. En tiedä mitä odotin tältä tapaamiselta, olin vain kiinnostunut ja utelias näkemään tällaistakin. Mutta nyt tiedän. Tiedän mitä en halua.
Käteen jäi kaksi ceedeetä ja tupakka-aski lahjaksi. Sovimme myös menevämme elokuviin, katsomaan eclipseä. Nyt on kuitenkin pakko perua. Liian ahdistavaa. Hän on liian ihastunut. Minua ällöttää. Elämäni ehkä karmeimmat treffit, vaikka olikin perusmukavaa. Ei pitäisi kännissä arvoida ihmisten olevan lastesi isiä.
Pyydän lukijoiltani anteeksi piknikrunosekoilujani. Ihana saada taas oma kyyninen ja kylmä itsensä takaisin.
Rima korkealle ja muille potkut. I've gotta fire his ass.
reggae-eroa:
posteljoona & ystävät - miks en osaa
jukka poika - viikko sitten
raappana - karu totuus
Olin myöhässä. Oli helvetin kuuma päivä. Pyöräilin paikalle ja hikoilin. Hän laittaisi ruokaa kotonaan. Olin hankkinut kohtuullista roseeta, jonka olin oikeaoppisesti jäähdyttänyt valmiiksi omassa jääkaapissani. Hän näytti pulloa, jonka oli itse hankkinut valmiiksi. Hän nosti punkun jääkaapista, esitteli sitä, jotain libanonilaista. Hän laittoi pullon takaisin jääkaappiin, koska minä sanoin että juodaan omani ensin. En olisi koskenut tikullakaan hänen kylmään punkkuun, joka ei edes ollut ilmoittunut. Siis kuka pitää punaviiniä jääkaapissa tai edes tarjoilisi sitä suoraan avaamisen jälkeen - perusteet, perusteet.
Hän oli valmistanut liian tummuneita itämaisia jauhelihapihvejä ja israelilaista salaattia. Hän hermoili. Hän soitti musiikkia liian hiljaa. Näpräsin volaa vähän väliä kovemmalle, mutta hän hiljensi sen. Jotenkin aivan käsittämätöntä. On huono ominaisuus ihmisessä, jos haluaa kuunnella musiikkia hiljaa.
Paljon alkoi mennä pieleen. Hänen tietokone hajoili, ei voinut katsella elokuvia. Hänen telkkarinsakin hajoili. Kunnes hän viimein sai digiboksin toimimaan, ensimmäinen kanava joka rävähti auki oli mosaiikki kanava. Ja kaikkihan me tiedämme mitä siltä kanavalta katsellaan, hyvin vaivaisesti.
Kerroin hänelle myöhemmin, että myöhästyin, koska kävi kynsilakkaäksidentti. Hän kertoi jännittävänsä aika paljon. Pisteitä tosin vähän siitä, ettei sitä liikaa huomannut. En tiedä mitä odotin tältä tapaamiselta, olin vain kiinnostunut ja utelias näkemään tällaistakin. Mutta nyt tiedän. Tiedän mitä en halua.
Käteen jäi kaksi ceedeetä ja tupakka-aski lahjaksi. Sovimme myös menevämme elokuviin, katsomaan eclipseä. Nyt on kuitenkin pakko perua. Liian ahdistavaa. Hän on liian ihastunut. Minua ällöttää. Elämäni ehkä karmeimmat treffit, vaikka olikin perusmukavaa. Ei pitäisi kännissä arvoida ihmisten olevan lastesi isiä.
Pyydän lukijoiltani anteeksi piknikrunosekoilujani. Ihana saada taas oma kyyninen ja kylmä itsensä takaisin.
Rima korkealle ja muille potkut. I've gotta fire his ass.
reggae-eroa:
posteljoona & ystävät - miks en osaa
jukka poika - viikko sitten
raappana - karu totuus
torstai 8. heinäkuuta 2010
Kuningasperjantai
Ajettiin rantaraittia lujaa, ikkunat alhaalla ja posteljoona täysillä. Avattiin hiukset ja huudatettiin ryöstökalastajaa viereisiin autoihin. Valoissa heitettiin hymyt bemulle, mutta ennenkuin hämmentynyt mieskuski mustissa laseissaan ehti vastata, olimme jo kaukana.
Perjantai oli mitä mahtavin. Elämäni runollisimpien treffien jälkihekumoissa sain kuulla vielä oikein hyviä uutisia. Ystäväni kepa oli juuri päässyt toivomaansa teatterikouluun. Tätä tunnelmoidessamme lähdimme ravintola helsingen kuningassoundia kuuntelemaan. Minä, kepa ja rautainen ystäväni virve kilistelimme proseccoa vanhassakaupungissa terassilla täydellisen upeana kesäpäivänä. Kepa muisti mainita, ettei piccolopulloista sopinut juoda pillillä, muutoin skumpat vaahtoaisivat yli. Keskittyneinä imien katselimme nopsajalkaa ja posteljoonaa. Päätti joona kiivetä puuhunkin laulamaan, vaikka paha-nuutti on ehkä se söpömpi.
Matka jatkui virven kanssa keskustaan. Kaasuttelimme esplanadille vilkutellen olds mobileille, jotka nekin olivat kokoontuneet kerran kesässä jälleen torille. Päätimme lähteä etsimään skumppaa bakersista, kunnes poke pysäytti meidät. Emme kuulemma olleet tarpeeksi vanhan näköisiä, vaikka ikää kyllä riitti. Yläkerrassa kerrottiin tarjouksenkin jo loppuneen, ja me päätimme lähteä erottajalle. Määränpäänä oli ehkä cuba, mutta pian keksittiin bulevardilta toscanini. Juuri sopivasti ravintolan terassilta oli vapautunut kahdenhengenpöytä johon pääsimme. Siemaillessamme kalliita, mutta erittäin hyviä talon viinejä vastapäiseen pöytään istui vielä peter franzen. Sanoinko jo, että perjantai oli hyvä päivä?
Ainiin, ja huomenna ois uudet treffit.
nopsajalka - lanteilla
Perjantai oli mitä mahtavin. Elämäni runollisimpien treffien jälkihekumoissa sain kuulla vielä oikein hyviä uutisia. Ystäväni kepa oli juuri päässyt toivomaansa teatterikouluun. Tätä tunnelmoidessamme lähdimme ravintola helsingen kuningassoundia kuuntelemaan. Minä, kepa ja rautainen ystäväni virve kilistelimme proseccoa vanhassakaupungissa terassilla täydellisen upeana kesäpäivänä. Kepa muisti mainita, ettei piccolopulloista sopinut juoda pillillä, muutoin skumpat vaahtoaisivat yli. Keskittyneinä imien katselimme nopsajalkaa ja posteljoonaa. Päätti joona kiivetä puuhunkin laulamaan, vaikka paha-nuutti on ehkä se söpömpi.
Matka jatkui virven kanssa keskustaan. Kaasuttelimme esplanadille vilkutellen olds mobileille, jotka nekin olivat kokoontuneet kerran kesässä jälleen torille. Päätimme lähteä etsimään skumppaa bakersista, kunnes poke pysäytti meidät. Emme kuulemma olleet tarpeeksi vanhan näköisiä, vaikka ikää kyllä riitti. Yläkerrassa kerrottiin tarjouksenkin jo loppuneen, ja me päätimme lähteä erottajalle. Määränpäänä oli ehkä cuba, mutta pian keksittiin bulevardilta toscanini. Juuri sopivasti ravintolan terassilta oli vapautunut kahdenhengenpöytä johon pääsimme. Siemaillessamme kalliita, mutta erittäin hyviä talon viinejä vastapäiseen pöytään istui vielä peter franzen. Sanoinko jo, että perjantai oli hyvä päivä?
Ainiin, ja huomenna ois uudet treffit.
nopsajalka - lanteilla
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Se piknik
Haluaisin kirjoittaa pelkästään don huonojen kappaleen tuulee sanat tähän. Se on se mitä tunnen.
Kaupunki on niin kaunis. Puistot ja nurmikot, ihmiset loikoilee ulkona ja poutapilvet lipuu ohi. Ei ole huolia. Tuulee. Hän on tuonut filtin. Tehnyt voileipiä ja ostanut persikoita. Minä pyöräilen paikalle, hän odottaa jo. Ehkä on jopa vähän viileää, me näemme toisemme uudestaan. Hän hymyilee kivasti, itseasiassa oikein kivasti. Minä pyörittelen hiuksiani. Olen liian otettu syödäkseni mitään. Jossain kuuluu kitaramusiikki. Hänkin on tuonut ipodinsa.
Haluaisin olla ihan sitä mitä olen. Huomaisiko hän minut sellaisena. Uutena ihmisenä. Puistossa tuulee. Polttelemme tupakkaa, jotta hyttyset häviäisivät. Hänellä on edelleen siniset silmät, nyt niissä on vihreän sävyjä.
Kuuntelen töissä kuinka tuskafestareiden bassot vavisuttavat seiniä. Tiedän että hän on siellä.
don huonot - tuulee
Kaupunki on niin kaunis. Puistot ja nurmikot, ihmiset loikoilee ulkona ja poutapilvet lipuu ohi. Ei ole huolia. Tuulee. Hän on tuonut filtin. Tehnyt voileipiä ja ostanut persikoita. Minä pyöräilen paikalle, hän odottaa jo. Ehkä on jopa vähän viileää, me näemme toisemme uudestaan. Hän hymyilee kivasti, itseasiassa oikein kivasti. Minä pyörittelen hiuksiani. Olen liian otettu syödäkseni mitään. Jossain kuuluu kitaramusiikki. Hänkin on tuonut ipodinsa.
Haluaisin olla ihan sitä mitä olen. Huomaisiko hän minut sellaisena. Uutena ihmisenä. Puistossa tuulee. Polttelemme tupakkaa, jotta hyttyset häviäisivät. Hänellä on edelleen siniset silmät, nyt niissä on vihreän sävyjä.
Kuuntelen töissä kuinka tuskafestareiden bassot vavisuttavat seiniä. Tiedän että hän on siellä.
don huonot - tuulee
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
