Vääränlaista sutinaa

Se kaikkia vaivaannuttava parisuhdekeskustelu. Siitä vihjaaminenkin voi samantien lopettaa ah niin ihanan yhdessäolon. Kukaan ei halua puhua siitä. Säännöllisen makuukammari-ilakoinnin puolesta älä missään nimessä ota asiaa esille. Paitsi.

Tähän mennessä olen oppinut, että on oikeanlaista ja vääränlaista sutinaa. Eri humalatiloissa voi lipsua vääränlaisen sutinan puolelle, jota myöhemmin katuu enemmän tai vähemmän. Useimmiten vähemmän. Se siitä. Vääränlainen sutina käsittää usein myös varattujen, nuorempien ja kaverien hamuilua - ei kannattais. Kaverit tulee pitää kavereina.

Kevään aikana tapasin maalaiskaveripoikani Tapsan, ja erikoisen lopputalven elostelun jälkeen otin asiakseni taannoin maistissa soittaa hänelle ja lyödä kortit pöytään - jäimme kavereiksi. Vapunaikoihin yksi koulukaverini Matti löi minulle vastavuoroin kortit pöytään ja nykyään voimme hengailla festareilla ihan sopusuhtaisessa hengessä. Jaamme myös himokkaan, lähes eroottisen kiinnostuksen elektroonista musiikkia kohtaan. Sitten toki muistamme kaikki sen viimeisen paskahalvaantujan, jolle en tohdi edes nimeä keksiä.

Muutamia viikkoja sitten sameiden alepubjatkojen sivussa tapasin Teron. Hän olisi halunnut vielä seuraavanakin päivänä viedä minut treffeille. Heräsin aamulla maxfactorit poskilla ja tukka kolminkertaisilla solmuilla, hiuslakkaa oli paikoissa joihin en kenenkään tohtisi saavan hiuslakkaa, mutta kuulemma hän oli edelleen tykästynyt. Illalla puhelimessa, kun olo alkoi vähitellen muistuttaa ihmistä, otti hän esille sen parisuhdekeskustelun.

Vaikka kukaan ei halua puhua parisuhteista, edes parista edellisestä suhteesta eikä varsinkaan niiden tulevaisuuksista, ajottain sen hikisen ja katkonaisen kurkkujakuristavan puheenvuoron jälkeen olo selvästi helpottuu. Krapulamielellä ei kuitenkaan ajattele maailmantaloudesta kaikista selkeimmin, tosin silloinkin osaa sentään erottaa ketä haluaa panna ja ketä ei. Tiesin, että Terosta haluaisin kaverin.

Meidän kaveruus onnistuu, koska pelisäännöt käytiin läpi ennen pelaamista. Jos kaveristatusta ei heti omaksuta, jompikumpi ehtii kehitellä tunteita ja sellaisistahan ei tunnetusti seuraa mitään hyvää. Kaverina on hankala olla sellaisen kanssa, johon on joskus ollut ihastunut. Siihen voi pyrkiä, mutta se on niin vietävän hankalaa.

Ja olihan meillä Teron kanssa sutinaa, turha sitä kieltää, mutta kai se oli sitä vääränlaista sutinaa. Kaveruus oli niin selkeä seuraava askel. Vielä aamuviideltä olimme potkimassa palloa viereisen koulun pihalla, jos se ei ole kaveruutta, niin mikä sitten on. Totesimme yhdessä, että pussailu tuntui hassulta."En mä sitä mitenkään pahalla. Mä yllätyin että fiksuja ja mukavia ihmisiä voi tavata baarissa, koska oon kuvitellu, että jos tapaa naisen baarissa on pakko seuraavana päivänä kadota paikalta", totesi Tero. Ilahduttavaa kuulla, että pojatkin pohtivat samoja juttuja. Joskus nämä baarikeissit voivat poikia siis jotain muutakin. Ei välttämättä oikeanlaista sutinaa, mutta oikeanlaisia kavereita.


Breakbot - Baby I'm Yours feat. Irfane

ranskalaiset tekevät niin perkeleen hyvää musiikkia.