Miten joku voikaan saada oman pään niin pyörälle, että laiminlyö kaiken. Ajatuksissa vain yksi asia. Vakavin kaikista on kuitenkin rike omaa feminiinistä ylpeyttään kohtaan. Voin tunnustaa, että en ole ollut oma itseni parin viikon ajan.
Tapasin siis jokin aika sitten tämän oikein kivan pojan. Ja meillä olikin huippukivaa. Ensimmäinen viikko kului huumassa, jossa kukaan ei nukkunut öisin ja aamulla töissä suoriutui puolinaisesti. Ajatukset ajautuivat mataliin balleriinakenkiin, koska poika oli lyhyt. Eikä sekään tuntunut haittaavan. Tuntui vain kivalta ajatella jostakusta niin pitkälle, että olisi valmis hylkäämään korot. Ja hän oli niin hyvännäkönen. Toisella viikolla huuma laantui, huomasin sen itsestäni ja huomasin sen hänestä. Oli meillä vielä hyviä hetkiä, mutta tuntui, että ei rakkaudenkesä voi vielä tähän päättyä. Haluan tapailla vielä muitakin. Tuli lopulta tilanne, jossa kävimme läpi jotenkin sen epämukavan ihmissuhdekeskustelun. Meillä molemmilla oli taustalla pitkät suhteet, joissa vielä oli työstämistä. Ymmärrän siis kyllä. Emobaggage kummallakin. Itse olisin ollut valmis jo päästämään menneistä irti.
Viime viikkojen kohokohtiin kuitenkin kuului myös sato jazz birdlandissa, jossa ihana tuomo prättälä soitteli kaikki parhaat läpi. Sex and the city 2 leffailta ja cosmot tyttöjen kanssa - kiitos siitä, ootte parhautta! Kreisibiletystä vaihtarikavereiden kanssa Huumassa, love you guys! Mascotin reggae stomp skasessiot ja afterwork cubassa. Green Dayn elämää järisyttävä keikka (!!!!) ja mukavat tuparit lauantaina, jotka päättyivät aina ihanaan cubaan. Ja tosiaan fifa world cup on alkanut ja jos et vielä seuraa, niin alahan!
Tänään kuitenkin heräsin siihen, että tämä kesä on vasta kaiken alkua. Jokainen kiva poika on yksi etappi eteenpäin. Feminiininen ylpeys on palautettu ja kymmensenttiset pumpsit taas jalassa lähden ulos.
ensiks voi kuunnella tän aste - normipäivä sitte bärdi - mä tarjoon feat. illi
mä tarjoon aina mun muruille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti