Kohtalokas lauantai tai näin tapaat ystävämiehiä

Kansainvälinen uusi ystävämieheni kutsui meidät seuraavana päivänä kotibileisiin. Ne eivät kuitenkaan olleet hänen juhlansa, vaan yhden toisen uuden yhteisen ystävämiehen synttärit. Olimme kaikki tavanneet samana iltana cubassa - vain viikko sitten.

Lauantai alkoi kuitenkin yksistä toisista kotibileistä. Haukilahdessa oli vuotuiset taidefestivaalit erään asuinkommuunin järjestämänä. Rautainen ystäväni oli tuonut seuraamme mukaan myös hänen hollantilaisen ystävämiehensä. Ja mitä mainioin poika hän olikaan. Hänen kanssaan toivoin vielä juhlivani monta kertaa ja uskoutuvani poikaystävähuolistani mitä parhaimman platonisen rakkauden nimissä. Ilmassa oli turkkilaista vesipiipputupakkaa, paljon viiniä ja paljon vaihtareita.

Muutaman kulturellin tunnin jälkeen soitin kansainväliselle kaverilleni, mutta sainkin puhua loosessa tapaamani juristimiehen kanssa. Hän sanoi "tavataan varmaan baarissa sitten myöhemmin". Toivoin todella myös niin. Tehdessämme lähtöä suuren omakotitalon portaikossa, hollantilainen ystävämme alkoi juttelemaan yllättäen kiinaksi rautaisen ystäväni kanadalaisen homoystävän kanssa. Siis kiinaksi. Taidekommuunibileet muuttuivat kertaheitolla täysin uskomattomiksi.

Ajelimme kohti töölöä. Ehkä olimme jopa vähän harmissamme jättäessämme niin rennot ja boheemit illanvietot taaksemme. Tiesimme vain, että luvassa olisi fiinit nuorten stadiaikuisten kotibileet, jotka klassisesti olisivat isännän vanhempien kotona. Emme täysin tunteneet sieltä ketään etukäteen lukuunottamatta kansainvälistä kaveriani ja isäntää.

Olimme jo autossa sopineet, että hollantilainen tiedustelisi tältä edellisillan treffikumppaniltani hänen nais/miesaikeistaan. Saapuessamme ovesta sisään isäntä otti meidän heti vilpittömän lämpimästi vastaan ja tarjosi välittömästi sangriaa ja saarenmaata, pelattiin myös fisupeliä. Kansainvälinen ystäväni kuitenkin hämmensi päätäni lisää. Soitellessaan pianolla yann tierseniä ja amelieta, olin aivan hämilläni ja lähes punastellen kuuntelin, kun hän soitti niin kauniisti. Hän oli pyytänyt minut viereensä kuuntelemaan. Tiesin kuitenkin, että en ollut hänestä kiinnostunut. Hollantilainen kaverimme olikin ansiokkaasti tutkinut asian ja lopulta selvittänyt että miehellä oli ainakin ollut tyttöystäviä. Eikä hän ollut kiinnostunut minusta sillätavalla. Parempi niin.

Paikalla oli myös muita miehiä. Meitä jututti poikia, joilla oli valtavat hauikset ja he puhuivat jotain karaten sm-tasoista ja lääkisopinnoistaan. Juttelin isännän kanssa ruoanlaitosta ja hänen 80% vodkastaan, jolla hän aikoi kuulemma terästää sangriaa. Hän myös esitteli meille yhden kivan pojan. Tätä poikaa en todellakaan halunnut kaveriksi. Hänet halusin lasteni isäksi. Kävimme läpi uskomattomia keskusteluja, kuinka olimme kiinnostuneet niin samanlaisista asioista. Hänellä oli kivat siniset silmät. Hän pyysi minua myös jatkoille motellettiin. Terästetty booli alkoi uhkaavasti herpaannuttaa keskittymistä ja aamulla piti kuitenkin mennä töihin. Päätin silti lähteä jatkamaan.

Taksikämmien takia missasin pojan jonnekin. Enkä edes tiennyt hänen oikeaa nimeään. Epäonni kirpaisi, mutta baarin hyvä tunnelma pelasti vähän. Rautainen ystäväni pyörähti lyhyesti motelletissa, mutta minä jäin hollantilaisen ja muun juhlaseurueen kanssa tanssilattialle. Sopersin hollantilaiselle "we are so gonna be best friends this summer" ja hän vastasi "i know". Vastoin taas kaikkia odotuksia törmäsin myös samaisiin lukioystävämiehiini, joiden kanssa minun oli pitänyt mennä bilettämään jo monta kertaa. Miten tapaammekaan aina eripaikoissa aivan sattumalta.

Hollantilainen tuli saattamaan minua ritarillisesti taksijonoon, vaikka ulkona satoi. Kotona hyökkäsin facebookkiin etsimään tätä kadotettua poikaa, jonka mutkien jälkeen löysin vasta sunnuntai-illalla. Lähetin hänelle myös viestin. Nyt vähän jännittää, mitä tapahtuu.


tämä ekaks taustalle kato feat. jon - turn the lights off

sitten fiiliksen mukaan mille - crysteena ja ihan ehdoton pendulum - set me on fire