Menen mielummin jumppaan ja muita kuolemattomia

Vielä tasan viikko sitten tilanne oli aivan eri. Äärimmäisen lupaava kesä ei ollut vielä alkanut tai kellään ei ollut vielä mitään sutinaa.

Mutta palataanpa taaksepäin vielä alkukevääseen. Lunta taisi olla maassa, mutta rakkaudenkesä oli hyvin aluillaan. Tutustuin silloin yhteen poikaan, joka ei lopulta kiinnostanut enään niin paljon. Painiskelinkin kauan asian kanssa miten hänelle tilanteen ilmaisisin. Mitä silloin pitäisi sanoa tai miten asia pitäisi esittää? Jonkun tunteet siinä jokatapauksessa saa kolauksen. Kun tuli hetki taas, jolloin hän pyysi minua mukaansa ulos, huomasin toteavani hänelle, olen menossa jumppaan. Jos ihminen lähtee mielummin urheilemaan kuin heilastelemaan, tulisi se ottaa varteenotettavana vinkkinä suhteen tulevaisuudesta. Pitäkää tämä mielessä. Mutta jos olette molemmat  menossa urheilemaan kertoo se vain terveellisistä elämäntavoista.

Toinen kuolematon ilmeni joutuessani vastaamaan kysymykseen, haluatko lähteä ulos syömään joskus. Kauhean kiva kun sellaisia kysytään, mutta jos hälytyskellot alkavat heti soimaan, ei se lupaa hyvää. Minua pyydettiin syömään saslikiin ja saslikhan ei ole kaikista edullisin illallispaikka. Tästä kehkeytyi saslik-kysymys. Jos mies pyytää liian hienoon paikkaan syömään heti ensimmäisellä kerralla hän on joko A neitsyt tai B naistenmies. Tämä nyrkkisääntö on pitänyt ainakin koko kevään - eikä koskaan pettänyt.

Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa kaikki kuolemattomat on heitettävä sivuun. Edellisessä tekstissä taivastelin jotain ihastumisesta, mutta nyt viime viikon kallekeikan jälkeen on oikeasti jotain merkittävämpää käynnissä. Olen tavannut ihan oikeasti kivan, hyvännäköisen (!) pojan ja joka kerta siitä vaan hämmentyy, että kivoja ihmisiä todellakin löytää, yllättävistäkin paikoista. Ja on kesä! Ja kaikilla ystävilläni on hullusti sutinaa. Absurdia. En mene enää ikinä jumppaan.


pulsedriver - the whistle song - solar patrol mix