Ja kuinkas sitten kävikään

Olin siis ihastunut. Vappu koitti viikon päästä ja putki jatkui. Oli upeaa palata vaihtokaupunkiini ja tavata kaikki. Tavata kaikki ihanat ystävät, kotikulmat ja kuluttaa kenkiä kaduilla, joilla joskus olin niin surullisena kulkenut. Olihan syksyllä sydämeni jäänyt sinne. Nyt kaikki oli toisin. Saatoin hyvästellä toisen kotikaupunkini oikeasti ja oikeasti tuntea surua siitä, että jätin rakkaan paikan ja vaihtoaikani taakseni. Closure.

Palasin Helsinkiin kaikkien valmistautuessa vuoden rankimpaan juhlintaan. Halusin olla Suomessa tätä varten, halusin nähdä Helsingin uusin silmin ja tuntea, mitä se kaikki on. Haalareissa ja lakeissa kuljimme kahden päivän ajan keskustan ja ullanlinnan välimatkaa. Aatto oli kuitenkin mitä ihmeellisin urheilusuoritus. Olin kaikesta huolimatta hankkinut liput kolmiin juhliin - ehkä olin ollut optimistinen.

Päivällä tähtitorninmäellä, myöhemmin mantalla, istuskelua kirkon portailla. Sitten kylmä tajuaminen, pitää alkaa juomaan alkoholitonta, jos mielii vielä ehtiä we love helsinki tansseihin korjaamolle. Armoton stoppi ja löysin itseni vesiselvänä tanssilattialta valssaamassa hameessa ja koroissa. Mihin haalari oli kadonnut? Kylmä tajuaminen, että kreisibailausvappuni oli tätä menoa vaarassa, kotiin vaihtamaan haalarit takaisin päälle.
Matkalla tavastian kulmalle tapasin yllättäen maalaispoikani, mutta jatkoimme eri bileisiin. Kaverit odottivat jo hämiksen vappujuhlinnassa ja puolenyön aikaan pääsin vielä loistavasti mukaan. Koko talo tanssi ja musiikki soi joka kerroksella ja ulkona satoi, vaikka se ei ketään haitannut. Löysin vanhoja koulukavereita, joiden kanssa salmarishottien kumoaminen tuntui maailman parhaalta ja ajattelin, miksi ikinä emme enää pidä yhteyttä. Rengastusbileistä tuttu baarimikkopoikakin löytyi ja saimme osaksemme kiitosta, kun olimme pitäneet lupauksemme tulla hämiksen vappuun.

Aamu. Heräsin tunteeseen, on pakko päästä piknikille. Jos jotain vappuna päättä tehdä, on se piknikille meneminen ensimmäinen. Krapulaa vastaan on taisteltava, se on osa suoritusta. Jatkoimme juhlintaa ulliksella entropyn tahdissa ja kun aurinko alkoi vihdoin paistamaan kolmen jälkeen päivällä, tuntui ettei haluaisi olla enään missään muualla.

Vappuviikkooni kuului myös yksi vappuheila, ne missatut kolmannet bileet carusellissa, yksi ihmissuhdekeskustelu, jossa selvisi, että ihastukseni kohde seurustelee ja jumalattoman kuraiset lenkkarit.


Tästä kaikesta on tällä hetkellä kulunut lähes kolme viikkoa. Loppukevään tunteiden aallokko on vaihtunut kesään, aurinkoon ja uusiin tuttavuuksiin. Niin, ennen vappua saatoin olla ihastunut, nyt olen ehkä sitä edelleen - vain eri poikaan.


timo lassy - early move