"Mä komppaan sua miltä susta ikinä tuntuukaan."

Kun kävelimme viimeksi kotiin, kun tajusimme, että todella kannattaa kävellä baarista kotiin, kuulimme lintujen laulavan. Kello oli lauantaiyöllä ehkä neljä ja kuulimme lintujen laulavan. Totesimme, että se oli merkki keväästä, terassikaudesta ja tulevista valoisista öistä, jolloin muuta ei tehdäkään kuin kävellä paikoista paikkoihin.

Monta tuntia ennen tätä olimme korjaamolla. Yona esiintyi ihanasti ihanan kokoonpanonsa kanssa. Maria Veitola seisoi vieressämme, ja mietin vain miksei hän pyytänyt meitä vieraiksi ohjelmaansa. Viskin, skumpan ja viinin jälkeen mielestäni olimme varsin kiinnostavia henkilöitä ja meillähän oli mielipiteitä. Keikan jälkeen hyppäsimme taksiin ja menimme bar looseen. Käynnissä oli club casino ja suomi-iskelmää soitettiin, kiitos rakkaudenkesä. Ann Christinen playboy soi ja ympärillä poikia pyöri. Tanssimme muutamien kanssa ja yksi lähti lopulta kanssamme samalle kotimatkalle. Mietin, voiko baarikavereista löytää jotain muutakin? Känninaste, toisen hakuasenne ja tosiasia, että vastassa on oikeasti täysin vieras ihminen, mietityttävät miten tunnistaa järjettömien tyyppien joukosta se yksi järkevä. Jos sitä ei löydy, ainakin voi lähteä verkostoitumaan ja muistaa, että kavereilla on aina lisää kavereita. Siksi maalaiskaveripojille voi antaa toisenkin mahdollisuuden.

Omat kaverit ovat kaikista tärkeintä. Heitä tuetaan kaikessa ja sen voi sanoa ääneen. Illan aikana kiinnostuksen ja silmäilyn kohteet vaihtuvat lennossa ja niin sen kuuluukin mennä. Ihan oikeasti sitä oikeaa ei tule vastaan yhdellä kertaa. Omat ystävät ovat kuitenkin pysyviä. Heidän kanssaan kävellään kotiin. Ja pojat tavataan erikseen.

ann christine - playboy, tottakai ku se tekstis lukee, mut sit tottakai tääki
groove armada - my friend